Valkoinen komppania
Sisällysluettelo
Historiasta
Joukko joka Gall Óglaighin (nimi 2009) muodosti oli pääsääntöisesti lähtöisin Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta, iältään parikymppistä. Bofferimiekat ovat heiluneet yksilöstä riippuen satunnaisista kokeiluista kymmeneen vuoteen, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sotahuutoon joukkueen jäsenistö on osallistunut monena vuonna (2005 etiäpäin) ripotellen useissa joukkueissa; Kuolan Kaarti, Leskentekijät, Ylä-Savo Exp. Mukana on oltu myös MacBaelin klaanissa sekä Turassa.
Sotahuuto 2009:n jälkeen porukka ryhtyi innokkaasti miettimään uudelaista teemaa porukalle, joka lopulta vakiintui seuraavanlaiseksi. 1300-luvulla Italiassa operoineen samannimisen palkkasotilasjoukon historiasta osaksi ideansa ammentava Valkoinen komppania panostaa hyvännäköiseen varustukseen ja reippaaseen palkkasotilashenkeen. Joukon valkoisen kantavana ideana ovat ajanmukaiset vaatteet, mieluusti mustavalkoisena, sekä tyylikäs kypärä ja torsopanssari, erityisesti gambesson. Hosenit ja keskiaikaishuput ovat in. Aseistus on hilparia, kahdenkäden miekkaa, paviisi+miekka ja varsijousia. Vaatteissa pyritään aika hyvin noudattamaan tuota vaakunan mukaista valkoista ja mustaa, silauksella autenttista mutaa. Jalkineissa ei kuitenkaan niuhoteta liiaksi ajallisuuden suhteen, mutta ei mitään räikeitä vaihtoehtoja, kuten lenkkareita tai muuta vastaavaa näkyvillä.
2010: 'We better get paid, ye know.'
Tuuli pieksi komppanian resuista lippua, kun joukko oli pysähtynyt levolle pitkän marssin jälkeen. Oli kulunut viikko siitä, kun viimeinen taistelu unkarilaisen leivissä oli käyty. Miesjoukko oli harventunut hieman, mutta silti nauru raikui nuotion ympärillä, äänet toistivat helpottuneina: Selvisimme siitä. Ryöstösaaliina oli myös saatu vihollisjoukoilta lisää varusteita ja muonaa, mutta komeimpana lisäyksenä pidettiin kapinallisjohtajalta anastettua viiriä. Lippua koristivat siten jo aiempien kukistettujen vihollislippujen lisäksi lähiseutujen neitosilta saadut liinavaatteet. Hiljainen puheensorina kävi läpi leirin, päällimmäisenä puheenaiheena minne kävisi joukkion suunta seuraavan palkan saavuttua. Aikansa joukko aluksi käyttäisi tietenkin läheisten kylien majataloissa, tai porttoloissa, mutta minne sen jälkeen? Osalle kaipuu takaisin pohjoiseen oli kova, sillä he olivat jo kaukana kotoaan. Mutta tuottoisin suunnitelma sai lopulta palkkasotilaiden koti-ikävän haipumaan. Komppania suuntaisi etelään, kohti kaupunkien helmeä, pyhän Konstatinuksen kaupunkia. Kuka heille tarjoaisi eniten, sille he miekkansa myisivät.'
Sotahuudossa 2010 tullaan enemmän keskittymään joukon kestävyyteen, mihin on satsattu asettamalla joukolle lisäpanssarointia sekä samalla temaattisestikin: Kuollut palkkasotilas ei ole kovin hyvä palkkasotilas. Uutuutena joukon toimintaan tulee mukaan paviisit, jotka lisäävät toivotusti joukon kestävyyttä niin nuolia kuin keihäitä vastaan. Joukko toimii tänäkin vuonna suuremman linjataisteluosaston tukiyksikkönä, ensisijaisesti zokkaamalla vastustajan sivustassa.
2009: Simaa ja sankareita
Sotahuudossa 2009 joukkue panosti historialliseen varustautumiseen ja viitekehykseen sopimiseen. Galloglachit olivat palkkasotureita Hebrideiltä joita tavattiin alkujaan pääasiassa irlantilaisten ruhtinaiden eliittikaartina, mutta myöhemmin niinkin kaukana kuin Liettuassa Kustaa II Aadolfin joukoissa. 1400-luvulla he yhdessä 'redshankien' kanssa tulivat tunnetuiksi claidheamh mórista, suuresta miekasta.
09 muonavahvuus oli 16 henkeä, ja hörisimme Englannin armeijassa. Reilu puolet olivat panssaroituja lähitaistelijoita suurmiekkojen ja hilparien kera, loput kevyemmin varustautuneita kernejä jousin, varsiasein ja pienin kilvin. Sijoitus oli taistelutyylin ja menestyksen mukaisesti toiseksi viimeinen, ei mikään valtava yllätys ottaen huomioon että lähes joka skenaariossa galloglachit kuolivat historiallisten esikuviensa malliin viimeiseen mieheen. Turhia nämä kuolemat eivät kuitenkaan olleet, mukana vietiin vastapuolen miehiä moninkertaisesti. Mikäli siis skenaarioiden jälkeisiä kalajuttuja on uskominen...
Sotahuudon 2009 kokemusten perusteella Na Gall Óglaigh toimii kentällä parhaimmillaan sivustassa ja selustassa, jossa osasto sitoo moninkertaisen määrän vihollisia kontaktiin, vetäen ne pois päälinjasta. Linjataisteluissa osasto on parhaimmillaan isomman linjataisteluosaston tukiyksikkönä iskemässä vihollisen osastojen väliin ja puolustamalla selustaa. Perinteiden mukaisesti Galloglaighit taistelevat aina viimeiseen mieheen aiheuttaen samalla raskaita tappioita vastustajalle.
Tavoitteet, hauskanpito ja elopainon kohotus saavutettiin. Ryhmää myös kiiteltiin teemasta.
Tapahtumia
Vakituisia omia harjoituksia ryhmällä ei ole, johtuen porukan maantieteellisestä hajaannuksesta; jäsenet treenaavat paikallisissa harjoituksissa kuka missäkin. Pääosin Leppävaaran tiluksilta löytyy joukkoa Valkoista sekä Korppien treeneistä satunnaisesti.
Iisalmessa alkavat lumien sulattua Valkoisen komppanian savolaissiiven säännölliset viikonlopputreenit Ukkopuiston kentällä.
Treenileiri järjestettiin Nivalassa 13.3-14.3., kolmipäiväinen rupeama keskittyi pääasiassa historiallisten lähteiden soveltamiseen; mm. Sigmund Ringeckiä ja Hanko Döbringeriä taivuteltiin vaahtomuovimiekan muotoon kymmenen hengen voimin.
Joukolla tehdään myös varuste-ja materiaaliostoksia kotimaasta ja muualta. Porukalla on aika laaja kokemus alan toimittajista, joten uusi jäsen saa hyvin vinkkejä tarvikehankintoihinsa.
Paras tapa seurata tapahtumia on SH-foorumi, jossa tulee hakea jäsenyyttä joukon omalle lokerolle. Myös Iisalmen Live-Roolipelaajien sivuilla tiedoteltaneen, noin toissijaisesti.
