Valkoinen komppania
Sisällysluettelo
Yleistä
Valkoinen Komppania on Sotahuuto-ryhmä, koostettu alunperin v. 2009 Sotahuutoon Iisalmen seudulta lähtöisin olevasta kaveriporukasta, johon on vuosien saatossa liittynyt väkeä ympäri Suomea. Nykyiset joukkokeskittymät ovat Iisalmessa, PK-seudulla, Jyväskylässä sekä Rovaniemellä. Satunnaisia irtosotureita löytyy myös muualta. Taustaa porukalla on Kuolasta, Ylä-Savo Experiencestä sekä Leskentekijöistä. Valtaosa osastostamme on Sotahuuto-veteraaneja, taustalla 4 SoHua, osalla enemmäkin. Olemme osallistuneet ryhmänä jokaiseen Sotahuutoon vuoden 2009 jälkeen.
Valkoinen Komppania raskas rynnäkköryhmä. Taistelutyylissämme painottuu zweikka- ja hilparimiesten hyvä yksilötaso, koko osaston hyvä fyysinen kunto, nopea liikkuvuus panssaroinnista huolimatta sekä kontaktia ja tappioita pelkäämätön asenne. Pyrimme välttämään turhia itsemurhia, mutta kokemus on opettanut että aggressiivisen hyökkäävä tyyli voittaa aina passiivisen ja vetäytyvän tyylin. Toimimme aina yhteistyössä armeijan muiden ryhmien mukana, pyrkien tukemaan koko armeijan toimintaa.
Aseistusta on kuin pienellä erikoisjoukko-osastolla, on miekkaa, zweikkaa, hilparia, keihästä, jousta, varsijousta ja kilpinä skenen komeimmat ja röyhkeimmät paviisit. Panssarointi on raskasta ja painottuu levypanssareihin sekä rengaspanssareihin. Nahkapanssarit jätämme fyysisesti vajavaisemmille ryhmille. Panostamme ryhmänä erityisesti historiallisesti autenttiseen ulkonäköön, pyrimme myös olemaan aina viitekehyksen mukainen osasto. Gambesonit, hartiahuput, chausset ja Valkoisen Komppanian väriteemaan muuten sopivat (musta-paskaisenvalkea) kamppeet ovat erittäin in. Erottaudumme muista Sotahuutoryhmistä nimenomaan autenttisella ulkoasullamme, johon eivät räikeät tabardit kuulu.
Historia
2012
Valkoinen - Rynnäkköön
2011
Haaskalinnut nokkivat pyhän Konstantinuksen kaupungin muurien juureen kaatuneita sotilaita. Eiliset taistelut ovat jättäneet jälkensä pysyvästi Konstantinapolin valleihin ottomaanien piirityslaitteista, mutta nyt ne makaavat maassa murrettuina. Muurit säilyivät puolustajillaan. Vääräuskoiset, jotka yrittivät anastaa Kultaisen Sarven rikkaudet itselleen makaavat nyt myörityssä maassa. Ottomaanien Mehmedin suuret suunnitelmat jäivät toteutumatta ja niin uhmakkaasti muurien valtaamista vannoneena roikkuu nyt häpäistynä seipäässä muurien ulkopuolella. Sulttaanin kuolemasta liikkuu monia tarinoita, mutta useimmat sanovat sen olleen Valkoisen Komppanian työtä. Tuo palkkasotilas joukko kutsuttiin nimittäin palatsiin nauttimaan voitonjuhlasta taistelun jälkeen. Sanotaan, että joukko oltaisiin nähty poistuvan seuraavana aamuna kaupungista säkeittäin kultaa mukanaan ja vähältä piti etteivät myös Konstantinuksen tyttäretkin mukana seuranneet.
Valkoinen Komppania päätti jatkaa vuonna 2011 edellisvuonna hyväksi havaitulla linjalla. Koska tämän vuoden viitekehys oli onnettoman surkea ryhmällemme (olisimme joutuneet jättämään kaikki lelumme kotiin), päätimme tällä kertaa skipata "autenttisuus"-kohdan ja vyöryä kentälle edelleen 1300-luvun röyhkeänä palkkasoturisakkina. Ryhmää täydennettiin salaisissa asekehittelykeskuksissa rakennetuilla minivarsijousilla, jatkokehitetyillä paviiseilla sekä bambusta valmistetuilla varsiaseilla. Muonavahvuus kasvoi Rovaniemen ja etelän yllätysrekryyttien ansiosta 21 henkeen, josta 20 osallistui taisteluun yhden toimiessa huoltomiehenä.
Taistelimme Pyhän Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan riveissä, toimien armeijan raskaana panssarinyrkkinä. Yhteistyö muiden osastojen kanssa toimi kuin unelma ja armeijamme pärjäsi koko viikonlopun ajan erittäin hyvin, voittaen armeijoiden välisen kisan. Valkoinen Komppania itse sijoittui sijalle 10., mikä oli tämän vuoden erittäin tasaisten puolijakojen sekä yleisesti nousseen tason huomioiden todella hyvä sijoitus. Saimme paljon kiitosta toiminnastamme niin omilta kuin vihollisilta. Olimme myös koko tapahtuman vähiten disgloriaa saanut linjaryhmä, ja saamamme disgloria oli itsemme antamaa.
2010: 'We better get paid, ye know.'
Tuuli pieksi komppanian resuista lippua, kun joukko oli pysähtynyt levolle pitkän marssin jälkeen. Oli kulunut viikko siitä, kun viimeinen taistelu unkarilaisen leivissä oli käyty. Miesjoukko oli harventunut hieman, mutta silti nauru raikui nuotion ympärillä, äänet toistivat helpottuneina: Selvisimme siitä. Ryöstösaaliina oli myös saatu vihollisjoukoilta lisää varusteita ja muonaa, mutta komeimpana lisäyksenä pidettiin kapinallisjohtajalta anastettua viiriä. Lippua koristivat siten jo aiempien kukistettujen vihollislippujen lisäksi lähiseutujen neitosilta saadut liinavaatteet. Hiljainen puheensorina kävi läpi leirin, päällimmäisenä puheenaiheena minne kävisi joukkion suunta seuraavan palkan saavuttua. Aikansa joukko aluksi käyttäisi tietenkin läheisten kylien majataloissa, tai porttoloissa, mutta minne sen jälkeen? Osalle kaipuu takaisin pohjoiseen oli kova, sillä he olivat jo kaukana kotoaan. Mutta tuottoisin suunnitelma sai lopulta palkkasotilaiden koti-ikävän haipumaan. Komppania suuntaisi etelään, kohti kaupunkien helmeä, pyhän Konstatinuksen kaupunkia. Kuka heille tarjoaisi eniten, sille he miekkansa myisivät.'
Sotahuuto 2009:n jälkeen porukka ryhtyi innokkaasti miettimään uudenlaista teemaa porukalle, joka lopulta vakiintui seuraavanlaiseksi: 1300-luvulla Italiassa operoineen samannimisen palkkasotilasjoukon historiasta osaksi ideansa ammentava Valkoinen komppania panosti hyvännäköiseen varustukseen ja reippaaseen palkkasotilashenkeen. Joukon valkoisen kantavana ideana ovat ajanmukaiset vaatteet, mieluusti mustavalkoisena, sekä tyylikäs kypärä ja torsopanssari, erityisesti gambesson. Hosenit ja keskiaikaishuput ovat in. Aseistus on hilparia, kahdenkäden miekkaa, paviisi+miekka ja varsijousia. Vaatteissa pyritään aika hyvin noudattamaan tuota vaakunan mukaista valkoista ja mustaa, silauksella autenttista mutaa. Jalkineissa ei kuitenkaan niuhoteta liiaksi ajallisuuden suhteen, mutta ei mitään räikeitä vaihtoehtoja, kuten lenkkareita tai muuta vastaavaa näkyvillä.
Sotahuudossa 2010 keskityttiin aikaisempaa enemmän joukon kestävyyteen, mihin päästiin saamalla koko joukolle lisäpanssarointia sekä samalla eläytymällä palkkasotilaan yksinkertaiseen elämän ohjeeeseen: Kuollut palkkasotilas ei ole kovin hyvä palkkasotilas. Uutuutena joukon toimintaan tulleet mukaan paviisit pysyivät mukana yllättävissäkin tilanteissa ja näiden varsin suurikokoisten kilpien tukea tarjottiin myös muillekin. Joukko toimi latinalaisessa armeijassa hyvässä yhteisymmärryksessä muiden kanssa ja tulosta tulikin, joista riittää urotekoja kerrottavaksi lapsenlapsillekin. Tulos oli edelliseen vuoteen verrattuna uskomattoman hyvä, sijoituimme 6. sijalle ja paukahdimme kerralla huumoriryhmien sekavasta joukosta yhdeksi varteenotettavimmista raskaista ryhmistä. Muonavahvuus vuonna 2010 oli 15.
2009: Simaa ja sankareita
Joukko osallistui Sotahuutoon nimellä Na Gall Óglaigh. Sotahuudossa 2009 joukkue panosti historialliseen varustautumiseen ja viitekehykseen sopimiseen. Galloglachit olivat palkkasotureita Hebrideiltä joita tavattiin alkujaan pääasiassa irlantilaisten ruhtinaiden eliittikaartina, mutta myöhemmin niinkin kaukana kuin Liettuassa Kustaa II Aadolfin joukoissa. 1400-luvulla he yhdessä 'redshankien' kanssa tulivat tunnetuiksi claidheamh mórista, suuresta miekasta.
2009 muonavahvuus oli 16 henkeä, ja hörisimme Englannin armeijassa. Reilu puolet olivat panssaroituja lähitaistelijoita suurmiekkojen ja hilparien kera, loput kevyemmin varustautuneita kernejä jousin, varsiasein ja pienin kilvin. Taistelutyyli on itsetuhoinen itsemurharynnäkköryhmä. Sijoitus oli taistelutyylin ja menestyksen mukaisesti toiseksi viimeinen. Ei mikään valtava yllätys ottaen huomioon että lähes joka skenaariossa galloglachit kuolivat historiallisten esikuviensa malliin viimeiseen mieheen. Turhia nämä kuolemat eivät kuitenkaan olleet, mukana vietiin vastapuolen miehiä moninkertaisesti. Mikäli siis skenaarioiden jälkeisiä kalajuttuja on uskominen...
Sotahuudon 2009 kokemusten perusteella Na Gall Óglaigh toimi kentällä parhaimmillaan sivustassa ja selustassa, jossa osasto sitoi moninkertaisen määrän vihollisia kontaktiin, vetäen ne pois päälinjasta. Linjataisteluissa osasto oli parhaimmillaan isomman linjataisteluosaston tukiyksikkönä iskemässä vihollisen osastojen väliin ja puolustamalla selustaa. Perinteiden mukaisesti Galloglaighit taistelevat aina viimeiseen mieheen aiheuttaen samalla raskaita tappioita vastustajalle.
Tavoitteet, hauskanpito ja elopainon kohotus saavutettiin. Ryhmää myös kiiteltiin teemasta.
Tapahtumia
Vakituisia omia harjoituksia ryhmällä ei ole, johtuen porukan maantieteellisestä hajaannuksesta; jäsenet treenaavat paikallisissa harjoituksissa kuka missäkin. Valkoisen Komppanian jäseniä voi bongata niin pk-seudun, Jyväskylän kuin Kuopionkin sisätreeneistä.
Iisalmessa treenataan keväisin ja kesäisin ulkoilmassa Ukkopuistossa säännöllisesti joka viikonloppu. Treeneihin ovat tervetulleita kaikki halukkaat.
Valkoisen Komppanian treenileirit järjestetään 2 kertaa vuodessa, yleensä yksi talvella ja toinen kesällä hieman ennen Sotahuutoa.
Joukolla tehdään myös varuste-ja materiaaliostoksia kotimaasta ja muualta. Porukalla on aika laaja kokemus alan toimittajista, joten uusi jäsen saa hyvin vinkkejä tarvikehankintoihinsa.
Paras tapa seurata tapahtumia on SH-foorumi, jossa tulee hakea jäsenyyttä joukon omalle lokerolle.
