Tapion Uljaat Rajanvartijat
Sisällysluettelo
TURa ja ensimmäiset vuodet
Tapion Uljaat Rajanvartijat, eli Tura, on Espoolainen bofferiryhmä. Ryhmän eräänlaisena tukikohtana voisi pitää Tapiolan kirkkoa, sillä siellä he saavat säilyttää aseitaan ja saavat myös tiloja talkoiden pitämistä varten. Muuten kirkko ei juurikaan yhdistä jäseniä. Ensimmäisen kerran Tura näyttäytyi Sotahuudossa vuonna 2006. Kokemusta ei ollut kenelläkään suuremmasta rähinästä paria poikkeusta lukuunottamatta. Joukko varustettiin pääasiassa miekoin, pienin kilvin ja keihäin, vaikka muitakin viritelmiä nähtiin. Tarkoitus oli toimia kevyenä ja liikkuvana ryhmänä, jolla olisi edellytykset tiedusteluun ja liikkuvuuteen. Pukeutumisessa ei ollut muuta yhtenevää, kuin vihreä väri ja valkoiset karhuntassut kilvissä. Kokemuksen mukaista oli pärjääminenkin: Tura sai haltuunsa tavoitellun jumbosijan. Ei sillä niin väliä, sillä mielettömän hauskaa oli kaikilla. Seuraavaksi vuodeksi varustauduttiin vähän paremmin. Tehtiin lisää keihäitä ja kilpien koko kasvoi, haarniskaa alkoi myös näkyä jonkin verran. Tura oli kokenut jonkinmoista muodonmuutosta ja oli ehkä ulkoisesti hieman uhkaavampi. Tabarditkin kuuluivat jo kalustoon. Sisäisesti elettiin kuitenkin identiteettikriisiä. "Me emme ole enää kevyitä, emme myöskään raskaita. Mitä me olemme?" Treenaaminen yhdessä porukan kanssa ennen Sotahuutoa jäi vähälle ja komentajan poissaolo aktiiviharjoituskaudella oli varmasti paha tikki. Siispä vuonna 2007 tuli koettua déjà vu -ilmiö, nimittäin Tapion Uljaat Rajanvartijat kaappasivat jälleen viimeisen sijan! Ainakin pistetaulukossa. Tura koki monia voittoisia ja hienoja hetkiä kuitenkin. Kaikilla oli jälleen niin hauskaa, että ei pistetaulukoista jaksettu edes välittää.
2008
Tapion Uljaat Rajanvartijat joutui miltei väistämättä rikkomaan kahden vuoden perinteensä ja aikomus kavuta uusin eväin hieman korkeammalle täyttyikin. Vuoden 2008 Sotahuudon teema Baltian Ristiretket oli nimittäin miltei suoraan Turan taustatarinasta. Tapion Uljaat Rajanvartijat ovat alunperinkin olleet baltialaisia pakanoita, jotka suojelevat metsiään ja viattomia ihmisiä kristittyjä sortajia vastaan. Tapion ja saunan puolesta!
Vuonna 2008 oli panssarin ja isojen kilpien määrä noussut jo huomattavasti, mutta todellista kehitystä oli tapahtunut sotureiden yksittäisissä ja yhteisissä taidoissa. Vaikka suurin osa ryhmästä osoittikin perussuomalaista vaatimattomuutta, jaettiin heille kiitosta muiden ryhmien taholta merkittävästi. Yksikään ryhmä ei uskaltanut huutaa tänä vuonna "helppoja fragejä", ja Turan kilpimuuri pirstoi useampaan kertaan vihollisensa, vaikka taisteluiden lopuksi harva selvisikään elossa. Tapion Uljaat Rajanvartijat olivat aina siellä missä kulloinkin tarvittiin (tai ei, riippuen näkökannasta). Tura oli mukana suurella mesikämmenen sydämellä ja sellaisella voimalla, että siitä olisi ollut talviuniltaan herännyt karhukin ylpeä.
2009
Ilahtuneina siitä, että homma toimii, tuli Tura kehittäneeksi lisää toimintaansa. Tornikilvillä pääsi kyllä läpi linjasta, mutta varsiaseet ja keihäät tuntuivat keräävän enemmän tappoja. Muun skenen mukana siirtyi Tura käyttämään kolmimetrisiä lasikuitukeihäitä. 2009 syntyi "meistä on moneksi" -fiilis, kun toiminta ei rajoittunut linjan läpi rysähtämiseen kykenemättä pitämään linjaa itse ollenkaan, vaan keihäillä pystyi toimimaan linjassakin. Useimmin muisteltuihin ja nostalgisoituihin hetkiin kuuluu eittämättä toistuvat maininnat metsäriskistä, jossa SOS:n turvin tuli vedettyä turpaan kaikkea lähestyvää ja välillä rynnäköityä ylärinteeseen hätistelemään ylempää pistettä uhkaavaa vihollista kylkeen.
2010 ja Lihapullaliitto
Turan sisällä oli jo jonkin aikaa kytenyt idea muslimien tuomisesta sotahuutoon. Juuri silloin toivat Harmaasudet teemaksi Ottomaanien valtakunnan nousun ja tilaisuus toteuttaa itseään löytyi. Syksy 2009 meni lähinnä riidellessä ja porukka halkesi kahtia, mutta yhtyi ennen sotahuutoa lämpimissä väleissä lihapullaliitoksi. Osa porukasta siis teki itselleen vihreät hartiahuput ja ruskeahkot tunikat, josta tuli tehtailtua myöhempi tunnistusväritys.
Rakas komentajamme Max oli kevään intissä, joten johtaminen päätettiin jättää Kallelle. Alunperin myös Epun piti osallistua johtamistouhuihin, mutta jousen kanssa muualla juoksentelu auttoi unohtamaan vastuun. Kallen vapaaluontoisessa, mutta tiukassa kurissa Lihapullaliitto ameeboi itsensä läpi taistelukentän, jos toisenkin. Ryhmän sisällä on edelleen erimielisyyttä siitä miten toinen sija saavutettiin, mutta niin vain kävi. Ensisijaisena motiivina kyseisessä sotahuudossa kuitenkin oli hauskanpito muuta skeneä periodimmissa kuteissa. Tästä rohkaistuneina päätti Tura edelleen jatkaa malliksi muille sillä linjalla, että voi mättää hyvin ja näyttää (historiallisesti) hyvältä.
2011
Ryhmän sisäisen skeptisyyden ja edellisen sotahuudon menestyksen epäilyn keskellä etsittiin lisää kehitysmuotoja toiminnalle. 2009 kokeilussa olleet jättiläispaviisit päätettiin ottaa uudestaan kokeiluun ryhmän uskonnollisia vakaumuksia myötäillen: kolmiportaisessa lähestymisessä. Syksy 2010 ja kevät 2011 tuli harjoiteltua paviisien kanssa. Ahkerimmat treenaajat kävivät pk-seudun treeneissä omien treenien lisäksi.
Suureksi ihmetykseksi Jontzu otti yhteyttä myöhemmin keväällä vastaten aikaisempiin tiedusteluihin mahdollisesta vierailusta ryhmässä. Kekkosen klaanilla oli valitettavasti liikaa kiireitä, emmekä ehtineet tutustua heihin kuin vasta paikan päällä sotahuudossa. Epäsosiaaliselle ja introvertille Turalle kokemus oli kuitenkin myönteinen ja ehkä herätti aikaisempaa useammallekin henkilölle avoimempaa suhtautumista muuhun yhteisöön.
Itse sotahuuto meni ensimmäisiä skenaarioita lukuunottamatta loistavasti. Ensimmäisetkin skenaariot laskettakoon silti hyviksi taisteiluiksi, vaikka ne lähinnä pelkistyivät Turan ja Kuolan toistuvaan yhteenottoon vieden molemmilta ryhmiltä mahdollisuuden tehdä merkittävää tuhoa muualla. Emme kysyneet Kuolalta, mutta sielläkin näytettiin muutaman skenaarion jälkeen kyllästyneiltä saman toistoon. Valtaosalla turalaisista jälkikäteen kuultuna oli läpi tapahtuman enemmän tappoja ja kovempi meininki kuin koskaan ennen. Pisteissä Tura jäi silti kahdeksanneksi, kenties osittain sen takia, että huutamisen määrä laski ja vaatetus oli vaihtelevuudessaan näkymättömämpää. Kahdeksatta sijaa korvasi kuitenkin ansioituminen joukkueturnauksessa.
2012
Tura ei varsinaisesti osallistu sotahuutoon, vuonna 2012 on luvassa muutos, josta on luvassa tietoa myöhemmin. Ryhmien huutamiseen ynnä muuhun tällä ei pitäisi olla erityistä vaikutusta, emme vain enää ole Tura.
Koska suurin menestys sotahuutosijoituksissa saavutettiin vuonna, jolloin treenattiin ehkä vähiten, on treeniaktiivisuus muutamaa pk-treeneissä käynyttä lukuunottamatta laskenut parin vuoden takaiselle tasolle. Sotahuutoon osallistutaan jälleen vuoden 2010 tapaan turbaanit päässä, mutta luvassa on yllätyksiäkin, jotka paljastuvat viimeistään toukokuun lopulla.
Valmistautukaa siis kuulemaan jälleen huutomme Wa lā gāliba illā-llāh.
Tulevaisuus
Emme aio jatkaa enää kuin ehkä satunnaisesti Turana. Vuotta 2012 ei myöskään kannata pitää Tura-vuotena. Jatkossa ne turalaiset, joita ei kiinnosta osallistua ydinryhmän historiallisiin aivoituksiin saavat meiltä luvan osallistua halutessaan sotahuutoon nimellä Tura. Turan ydin kuitenkin aikoo järjestää sotahuudossa toisensa jälkeen edellämainittuja historiallisesti täsmällisiä projekteja, joihin toivotaan osallistujia runsain mitoin muistakin ryhmistä. Kyseisiä projekteja on mietittynä useille eri aikakausille, joista ensimmäisenä mainittakoon myöhäisimmälle ajanjaksolle sijoittuva, josta lienettekin jotkut jo kuulleet: landsknecht.
Koska projekteihin toivotaan osallistuvan muista ryhmistä enemmän väkeä kuin pelkkä ydinporukkamme edustaa, emme aio kulkea näissä projekteissa Turan nimellä laisinkaan.
