Ero sivun ”Tapion Uljaat Rajanvartijat” versioiden välillä
p |
p (fix) |
||
Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Vuonna 2008 oli panssarin ja isojen kilpien määrä noussut jo huomattavasti, mutta todellista kehitystä oli tapahtunut sotureiden yksittäisissä ja yhteisissä taidoissa. Vaikka suurin osa ryhmästä osoittikin perussuomalaista vaatimattomuutta, jaettiin heille kiitosta muiden ryhmien taholta merkittävästi. Yksikään ryhmä ei uskaltanut huutaa tänä vuonna "helppoja fragejä", ja Turan kilpimuuri pirstoi useampaan kertaan vihollisensa, vaikka taisteluiden lopuksi harva selvisikään elossa. Tapion Uljaat Rajanvartijat olivat aina siellä missä kulloinkin tarvittiin (tai ei, riippuen näkökannasta). Tura oli mukana suurella mesikämmenen sydämellä ja sellaisella voimalla, että siitä olisi ollut talviuniltaan herännyt karhukin ylpeä. | Vuonna 2008 oli panssarin ja isojen kilpien määrä noussut jo huomattavasti, mutta todellista kehitystä oli tapahtunut sotureiden yksittäisissä ja yhteisissä taidoissa. Vaikka suurin osa ryhmästä osoittikin perussuomalaista vaatimattomuutta, jaettiin heille kiitosta muiden ryhmien taholta merkittävästi. Yksikään ryhmä ei uskaltanut huutaa tänä vuonna "helppoja fragejä", ja Turan kilpimuuri pirstoi useampaan kertaan vihollisensa, vaikka taisteluiden lopuksi harva selvisikään elossa. Tapion Uljaat Rajanvartijat olivat aina siellä missä kulloinkin tarvittiin (tai ei, riippuen näkökannasta). Tura oli mukana suurella mesikämmenen sydämellä ja sellaisella voimalla, että siitä olisi ollut talviuniltaan herännyt karhukin ylpeä. | ||
[[Kuva:Tura_SH08.jpg|500px|thumb|Tura Sotahuudossa 2008.]] | [[Kuva:Tura_SH08.jpg|500px|thumb|Tura Sotahuudossa 2008.]] | ||
− | |||
− | |||
− | |||
− | |||
− | |||
− | |||
− |
Versio 12. helmikuuta 2010 kello 15.36
Tapion Uljaat Rajanvartijat, eli Tura, on Espoolainen bofferiryhmä. Ryhmän eräänlaisena tukikohtana voisi pitää Tapiolan kirkkoa, sillä siellä he saavat säilyttää aseitaan ja saavat myös tiloja talkoiden pitämistä varten. Muuten kirkko ei juurikaan yhdistä jäseniä. Ensimmäisen kerran Tura näyttäytyi Sotahuudossa vuonna 2006. Kokemusta ei ollut kenelläkään suuremmasta rähinästä paria poikkeusta lukuunottamatta. Joukko varustettiin pääasiassa miekoin, pienin kilvin ja keihäin, vaikka muitakin viritelmiä nähtiin. Tarkoitus oli toimia kevyenä ja liikkuvana ryhmänä, jolla olisi edellytykset tiedusteluun ja liikkuvuuteen. Pukeutumisessa ei ollut muuta yhtenevää, kuin vihreä väri ja valkoiset karhuntassut kilvissä. Kokemuksen mukaista oli pärjääminenkin: Tura sai haltuunsa tavoitellun jumbosijan. Ei sillä niin väliä, sillä mielettömän hauskaa oli kaikilla. Seuraavaksi vuodeksi varustauduttiin vähän paremmin. Tehtiin lisää keihäitä ja kilpien koko kasvoi, haarniskaa alkoi myös näkyä jonkin verran. Tura oli kokenut jonkinmoista muodonmuutosta ja oli ehkä ulkoisesti hieman uhkaavampi. Tabarditkin kuuluivat jo kalustoon. Sisäisesti elettiin kuitenkin identiteettikriisiä. "Me emme ole enää kevyitä, emme myöskään raskaita. Mitä me olemme?" Treenaaminen yhdessä porukan kanssa ennen Sotahuutoa jäi vähälle ja komentajan poissaolo aktiiviharjoituskaudella oli varmasti paha tikki. Siispä vuonna 2007 tuli koettua déjà vu -ilmiö, nimittäin Tapion Uljaat Rajanvartijat kaappasivat jälleen viimeisen sijan! Ainakin pistetaulukossa. Tura koki monia voittoisia ja hienoja hetkiä kuitenkin. Kaikilla oli jälleen niin hauskaa, että ei pistetaulukoista jaksettu edes välittää. Vuonna 2008 Tapion Uljaat Rajanvartijat joutui miltei väistämättä rikkomaan kahden vuoden perinteensä ja aikomuks kavuta uusin eväin hieman korkeammalle täyttyikin. Vuoden 2008 Sotahuudon teema Baltian Ristiretket oli nimittäin miltei suoraan Turan taustatarinasta. Tapion Uljaat Rajanvartijat ovat alunperinkin olleet baltialaisia pakanoita, jotka suojelevat metsiään ja viattomia ihmisiä kristittyjä sortajia vastaan. Tapion ja saunan puolesta!
Vuonna 2008 oli panssarin ja isojen kilpien määrä noussut jo huomattavasti, mutta todellista kehitystä oli tapahtunut sotureiden yksittäisissä ja yhteisissä taidoissa. Vaikka suurin osa ryhmästä osoittikin perussuomalaista vaatimattomuutta, jaettiin heille kiitosta muiden ryhmien taholta merkittävästi. Yksikään ryhmä ei uskaltanut huutaa tänä vuonna "helppoja fragejä", ja Turan kilpimuuri pirstoi useampaan kertaan vihollisensa, vaikka taisteluiden lopuksi harva selvisikään elossa. Tapion Uljaat Rajanvartijat olivat aina siellä missä kulloinkin tarvittiin (tai ei, riippuen näkökannasta). Tura oli mukana suurella mesikämmenen sydämellä ja sellaisella voimalla, että siitä olisi ollut talviuniltaan herännyt karhukin ylpeä.