Valkoinen komppania

HUOM! Ryhmän nimi ja ulkoasu muuttumassa, wikisivu on kesken!

Historiasta

Joukko joka Gall Óglaighin muodosti oli pääsääntöisesti lähtöisin Pohjanmaalta ja Pohjois-Savosta, iältään parikymppistä. Bofferimiekat ovat heiluneet yksilöstä riippuen satunnaisista kokeiluista kymmeneen vuoteen, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Sotahuutoon joukkueen jäsenistö on osallistunut monena vuonna (2005 etiäpäin) ripotellen useissa joukkueissa; Kuolan Kaarti, Leskentekijät, Ylä-Savo Exp. Mukana on oltu myös MacBaelin klaanissa (joku toinen voinee kuvailla tätäkin kuviota paremmin?).

Sotahuudossa 2009 joukkue panosti historialliseen varustautumiseen ja viitekehykseen sopimiseen. Galloglachit olivat palkkasotureita Hebrideiltä joita tavattiin alkujaan pääasiassa irlantilaisten ruhtinaiden eliittikaartina, mutta myöhemmin niinkin kaukana kuin Liettuassa Kustaa II Aadolfin joukoissa. 1400-luvulla he yhdessä 'redshankien' kanssa tulivat tunnetuiksi claidheamh mórista, suuresta miekasta.

Sotahuuto 2009 sijoituksen jälkeen porukka ryhtyi innokkaasti miettimään uudelaista teemaa porukalle, joka lopulta vakiintui seuraavanlaiseksi. 1300-luvun Hawkwoodin palkkasotilasjoukon legendasta osaksi ideansa ammentava Valkoinen komppania panostaa hyvännäköiseen varustukseen ja reippaaseen palkkasotilashenkeen. Joukon valkoisen kantavana ideana ovat ajanmukaiset vaatteet, mieluusti mustavalkoisena, sekä tyylikäs kypärä ja torsopanssari, erityisesti gambesson. Hosenit ja keskiaikaishuput ovat in. Aseistus on hilparia, kahdenkädenmiekkaa, paviisi ja miekka ja varsijousia. Vaatteissa pyritään aika hyvin noudattamaan tuota vaakunan mukaista valkoista ja mustaa. Jalkineissa ei kuitenkaan niuhoteta liiaksi ajallisuuden suhteen, mutta ei mitään räikeitä vaihtoehtoja, kuten lenkkareita tai muuta vastaavaa näkyvillä.

Simaa ja sankareita

Galloglachien tavoite Sotahuudossa ei (kuten monilla muilla) ole itseoikeutetusti optimoida tiimin suoritusta kohti korkeata sijoitusta. Tärkeintä on hyvä tunnelma tapahtumassa yleensä, johon kuuluu itse taistelun ohella leirissä fiilistely ja tietenkin tapahtumaan valmistautuminen. Mm. leirieväät pyritään koostamaan sotilaalle ainakin periaatteessa saatavilla olleista tarpeista (hygienia luonnollisesti huomioon ottaen). Tämä voi kuulostaa äkkiseltään karulta, mutta on todellisuudessa kaukana siitä. Joukossa on mm. oluenpanoa harrastavaa väkeä, joten juomapuolella vähintään laatu on tässä leirissä taattu. Kunnianhimoisemmin sama koskee myös majoitusta, minkä eteen täytyykin vielä tehdä vähän töitä; yksi kevään projekteja on telttojen ompeleminen. Sekin tosin kalpenee gaelin kielen opettelemisen rinnalla..

Kenttätaktiikka perustuu peräänantamattomuuteen puolustuksessa ja rohkeuteen rynnäköissä. Na Gall Óglaigh kääntyy karkeasti suomeksi nuoret muukalaissankarit, ja joukkue aikookin toimia nimensä mukaisesti.

Sotahuudon 2009 kokemusten perusteella Na Gall Óglaigh toimii kentällä parhaimmillaan sivustassa ja selustassa, jossa osasto sitoo moninkertaisen määrän vihollisia kontaktiin, vetäen ne pois päälinjasta. Linjataisteluissa osasto on parhaimmillaan isomman linjataisteluosaston tukiyksikkönä iskemässä vihollisen osastojen väliin ja puolustamalla selustaa. Perinteiden mukaisesti Galloglaighit taistelevat aina viimeiseen mieheen aiheuttaen samalla raskaita tappioita vastustajalle.

2009

Ryhmä osallistui Sotahuutoon 2009 16 hengen muonavahvuudella Englannin armeijassa. Reilu puolet olivat panssaroituja lähitaistelijoita suurmiekkojen ja hilparien kera, loput kevyemmin varustautuneita kernejä jousin, varsiasein ja pienin kilvin. Sijoitus ei tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä, mutta ottaen huomioon että lähes joka skenaariossa galloglachit kuolivat historiallisten esikuviensa malliin viimeiseen mieheen, kukaan ei ole hirveästi stressannut asiasta. Turhia nämä kuolemat eivät kuitenkaan olleet; mukana vietiin vastapuolen miehiä moninkertaisesti. Mikäli siis skenaarioiden jälkeisiä kalajuttuja on uskominen..

Tavoitteet, hauskanpito ja elopainon kohotus saavutettiin. Ryhmää myös kiiteltiin teemasta.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Raskaan siiven kersantti Terba freesinä lauantain mättöjen jälkeen.

2010

Tuuli pieksi komppanian resuista lippua, kun joukko oli pysähtynyt levolle pitkän marssin jälkeen. Oli kulunut viikko siitä, kun viimeinen taistelu unkarilaisen leivissä oli käyty. Miesjoukko oli harventunut hieman, mutta silti nauru raikui nuotion ympärillä, äänet toistivat helpottuneina: Selvisimme siitä. Ryöstösaaliina oli myös saatu vihollisjoukoilta lisää varusteita ja muonaa, mutta komeimpana lisäyksenä pidettiin kapinallisjohtajalta anastettua viiriä. Lippua koristivat siten jo aiempien kukistettujen vihollislippujen lisäksi lähiseutujen neitosilta saadut liinavaatteet. Hiljainen puheensorina kävi läpi leirin, päällimmäisenä puheenaiheena minne kävisi joukkion suunta seuraavan palkan saavuttua. Aikansa joukko aluksi käyttäisi tietenkin läheisten kylien majataloissa, tai porttoloissa, mutta minne sen jälkeen? Osalle kaipuu takaisin pohjoiseen oli kova, sillä tämä joukko oli jo kaukana kotoaan. Mutta tuottoisin suunnitelma sai lopulta palkkasotilaiden koti-ikävän poistettua. Komppania suuntaisi etelään, kohti kaupunkien helmeä, pyhän Konstatinuksen kaupunkia. Kuka heille tarjoaisi eniten, sille he miekkansa myisivät.'

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Gallot Sotahuudossa 2009, kuvattuna ennen Kenttäriskiä.

Tapahtumia

Vakituisia omia harjoituksia ryhmällä ei ole*, johtuen porukan maantieteellisestä hajaannuksesta; jäsenet treenaavat paikallisissa harjoituksissa kuka missäkin. Pääosin Leppävaaran tiluksilta löytyy joukkoa Valkoista sekä Korppien treeneistä satunnaisesti.

Treenileiri järjestetään Nivalassa 12.3-13.3. josta tarkemmin löytää infoa ryhmän sivuilta.

Joukolla tehdään myös varuste-ja materiaaliostoksia kotimaasta ja muualta.

Paras tapa seurata tapahtumia on SH-foorumi. Myös Iisalmen Live-Roolipelaajien sivuilla tiedoteltaneen, noin toissijaisesti.

* Helsingissä asuva porukka aloittaa torstai-treenit, kts. SH-foorumi.