El Muerte

Muerte

Lukuisien rakastama, useimpien vihaama.

Muerte on Porvoossa päämajaansa pitävä boffaajaryhmittymä, jäsenmäärä on hyvin vaihteleva Sotahuudoissa osallistujamäärä on noussut viimevuosina noin kymmenestä kahteenkymmeneen. Toimimme aloittaessamme kevyehkönä skirmish-ryhmänä, mutta aikojen saatossa varustuksemme on kasvanut raskaammaksi ja modulaarisemmaksi. Nykyisin, panssari, piket, jouset ja kilvet muodostavat varustuksemme pohjan. Aloitimme uramme palkkiksina.

Alku

Muerten tarina lähti liikkeelle pienestä ja satunnaisesti boffaavasta kaveriporukasta. Joskus vuonna 2005 joku kuuli suuresta taistelutapahtumasta, mutta ilmeisesti ajankohta oli liian myöhäinen senvuotiselle osallistumiselle. Päätös vuoden 2006 tapahtumaan osallistumisesta syntyi talvella 05-06, enään tarvittiin sopiva nimi, sellaista ei löytynyt, eikä sellaista ole vieläkään näköpiirissä. Joku heitti sitten vitsillä ehdotuksen kuolemasta ja pääkallosta, nimi oli huono ja logo mauton, vaan paremmastakaan ei sopua saatu. Nimi muutettiin vielä espanjaksi löyhään taustatarinaan sopimisen vuoksi.

Voitokasta historiaa

Vuonna 2006 olimme keski-iältämme toiseksi nuorin ryhmä, eivätkä odotukset sijoittumisen suhteen olleet kovin korkealla, kunhan ei oltaisi viimeisiä. Perjantain vapaat taistelut kuitenkin osoittivat, ettei taitotasomme ollut mitenkään erityisen heikko, päinvastoin kykenimme voittamaan ennalta koviksikin luultuja vihollisia. Varsinaiset skenaariot kulkivat vain hitusen keskivertoa paremmin, kunnes lauantain kenttätaisteluissa onnistuimme yllättäen nousemaan pistetilaston johtoon. Sunnuntaiksi olikin näinollen jo kasautunut hitusen paineita. Lopulta uurastus kuitenkin palkittiin voitolla ja sen tuomilla kunnianosoituksilla... Tai niinhän olisi voinut luulla...

Erilaiset itkunsekaiset ja katkerat väitteet aiheuttivat vuodeksi 2007 uusia paineita, häntäpäähän ei saisi sijoittua, tai nämä vajaamieliset syytökset osoittautuisivat näennäisen oikeiksi. Koska taito- ja varustetasomme oli kuitenkin jälleenkerran edennyt vuoden aikana, ei pelkoa huonosta sijoituksesta tarvinnut lopulta ottaa kovinkaan tosissaan. Vieläpä kun järjestäjät olivat päättäneet jättää pisteet salaisiksi loppubriiffiin asti, ei tapahtuman aikana tarvinnut paljoa ajatuksia uhrata sijoittumiselle tai pisteille, kunhan vaan taisteltiin. Kuulimme voitostamme ja pisteistämme vain minuutteja ennen virallista tietoa. Kiitos järjestäjille tästä.

Vuonna 2008 Muerten voittoputki viimein murtui omaan suorkeaan suoritukseemme. Edellisvuosien timantinkova voitontahto oli poissa, taisteluita ei edes haluttu voittaa (pisteiden kerääminen on noloa... jätä se lippu siihen) asenteen lisäksi sössimme myös taktisen tilanteen, pelasimme vihollisen ehdoilla emmekä hyödyntäneet vahvuuksiamme. Vituiksi meni, johtoporras sisuuntui ja alkoi juonimaan...

SH 2009. Muerten suurin sotasalaisuus eli piket vuosi vastustajille vain joitain päiviä etukäteen (vasikkaa ei ole vielä löydetty mutta syyte ei vanhene, ja kidutusvälineet ovat bofferivarastossa jatkuvassa valmiudessa). Muerte tikkasikin tiensä läpi Sotahuudon hurmeisten kenttien, tehden ennenkuulumatonta vahinkoa ylipitkillä keihäillään (Pahistontun ennätys 50 tappoa putkeen ennen kuolemaa). Valitettavasti jesarin jumalat olivat meitä vastaan ja järjästäjät hukkasivat palautelappumme, joten meidät laskettiin jokaisessa skenaariossa kuolleen viimeiseen mieheen, eikä meille laskettu yhtäkään kaapattua lippua. Päädyimme sijalle 28. jättäen jälkeensä vain neljä ryhmää (joiden palautelaput siis eivät kadonneet, eli sössivät pelinsä itse). Muerten johtoporras hyppi seinille vähintään viikon vannoen kostoa ja syytäen hirmuisia kirouksia. Kestettyään aikansa tämä kaikki negatiivinen tunne-energia kiteytyi luovuudeksi ja päättäväisyydeksi: Nyt. Ei. Enää. HÄVITÄ!!!

SH 2010. Intti iskee: Monet intissä vain osa lomilla. Joukoilla (ainakin johtajilla) vahva tahto menestyä, joskin kaikki vanginsieppausyritykset päättyivät huonosti miehistön jätettyä noudattamatta asiasta annettuja ohjeita. Vankien hankkimista pidettiin nolona (tämä: "mutku se on noloo..." vaikuttaisi olevan ongelma, korjataan ensivuoteen). Muutkin ryhmät olivat hankkineet pikejä, osalla jopa pidempiä, kuin meillä, mutta edellisvuonna hankkimamme kokemus niiden käytöstä antoi meille valtavan edun muihin tökkijöihin nähden. Osasimme sijoittua oikein ja tunnistimme tilanteet jossa pitkät keihäät eivät toimi. Metsässä palasimme myös juurillemme, eli skirmaukseen joka edellisvuoden pikepikepike -huumassa oli unohdettu. Tulokseksi tuli 3. sija. Pieni, mutta tehokas ryhmä voi edelleen päästä Top 3, minkä uskoimme nykyisillä pistesäännöillä olevan mahdotonta. Eli ensikerralla sinne tähdätään alusta saakka, keinoja kaihtamatta, hampaat irvessä, verenmaku suussa, peräsuoli ulkona... Palasimme kärkikastiin ja siellä aiomme myös pysyä.

SH 2011. "El Muerte suoritti vanhaan tapaansa hyvin. Toiminta oli laadukasta, joskin ryhmän hajaantuminen eri puolille taistelukenttää johti näkyvyyden puutteeseen. Muerte oli myös löytänyt kaapistaan vanhan lipunryöstämisen meiningin, ja olikin Sotahuudon lippukuningas. Lippuja ryövättiin antaumuksella, mutta siitä huolimatta taistelu ei ollut pelkkää lippupuuhastelua, vaan muertelaisia löytyi aina tärkeimmistä paikoista" "Oli hienoa tai jopa ihmeteltävää katsella kun Muertella oli melkeimpä joka skenussa yksi mies, joka kantoi pelkkiä lippuja sylin täydeltä. Jouset ja keihäät kevensivät vastustajan linjaa kiitettävästi. Yksilöinä veditte todella kovaa settiä. Kerrassaan mahtava liittolaisjoukko." "Teitä näin kunnolla vasta sunnuntain riskissä ja jäi sellainen kuva, että teidän yksilöt oli se liima, joka piti teidän (omasta näkövinkkelistä) vasemman linjan kasassa käskyillä, erinomaisella keihästoiminnalla ja nopeilla oikeaan aikaan tehdyillä hyökkäyksillä. Aivan mahtavaa!" Eli vituiksihan se meni. Sijoitus 12. ja ryhmän kokoon nähden korkeimmat disglooriapisteet (4x väärinkäsitys 3x osumien ottamattomuus). Joukkueturnauksessa kirvelevä tappio Rutolle heidän viimeisen taistelijansa (yksijalkainen miekkamies) loikittua koko kentän poikki tappamaan meidän viimeisen taistelijamme (panssaroitu keihäsmies). Häpeä on edelleen käsinkosketeltava. Ensivuoteen lisää tarkkuutta, lisää särmää ja tämän vuoden meininki tulee kantamaan hedelmää!

Faktaa voitoista

2006: Muerte olisi voittanut, vaikka lipunryöstöistä ei olisi saanut pisteitä. Muerte olisi voittanut vaikka osapuolivoitoista ei olisi saanut pisteitä. Muerte voitti tasaisen hyvällä suorituksella, eloonjäämisprosentinkin oltua todellisuudessa varsin keskimääräinen. Kokematon, pieni, huonosti varustautunut ja nuori ryhmä nöyryytti teitä kaikkia.

2007: Uudistuneen ja tuntemattoman pistejärjestelmän takia mahdollisuuksia optimointiin ei olisi ollut vaikka sellaista joku olisikin harrastanut. Myös varustautuminen oli voittoon tähtäämiseen epäonnistunutta, pienellä Muertella oli sekä tornikilpiä, keihäitä, että jousia, eikä yhtäkään varstaa. Taaskin pisteet tulivat tasaisesti eri osa-alueilta. Muerte nöyryytti teitä uudestaan.

2008: Varustautuminen on sekalaista ja huonosti yhteen toimivaa. Harjoituksia ei ole ehditty pitää. Muerte nöyryyttää itsensä (17. sija). - Indeed, epic fail

2009: Järjästäjä "hukkasi" pistelappumme, salaliittoteorioita ilmassa, sijoitus 28., takanamme neljä ryhmää (Heh).

2010: Sijoituimme kolmanneksi, todistimme itsellemme ja muille, että myös pikkuryhmillä on edellytykset sinne pääsyyn.

2011: Vähemmän voitokasta historiaa. Muerte sijoittui 12. ainoana lohtunaan tieto siitä, että oli viimeiseksi tulleen armeijan toiseksi paras ryhmä.

2012: Sijoituimme taas kolmanneksi, todistimme itsellemme ja muille (jälleen kerran), että myös pikkuryhmillä on edellytykset sinne pääsyyn.

2013: Sijoituimme neljänneksi. Pumpussa oli mukana paljon vanhoja tekijöitä (kahden voiton veteraaneja!), joten menestys oli taattu. Taas kerran Niklas "Nilkki" Hirvelä (ks. 2009) yritti sabotoida Muerten menestystä kuuluttamalla valheelliset tulokset tapahtumassa. Onneksi todelliset tulokset saatiin foorumeille ja oikeus toteutui. Kuopion Larppaajat myös pääsivät tänä vuonna tasatilanteeseen Muerten kanssa (2 voittoa ja 1 ryöstetty nainen) joten ensivuodelle on menstyspaineita.

2014: Voitimme Sotahuudon kolmannen kerran, ollen ensimmäinen ryhmä, joka on milloinkaan pystynyt tähän. Joukossa oli runsaasti uusia taistelijoita ja joukkomme koko oli noussut historiallisen korkeaksi, lähes kahteenkymmeneen henkeen. Konseptimme toimivuus todistettiin, eikä nopea kasvu osoittautunut virheeksi, kuten monille ryhmille on käynyt. Kruunasimme kallon!

2015: Saimme hopeaa ja olimme armeijamme paras ryhmä. Ei paha, mutta vituttaa silti...

2016: Saimme pronssia tarkastuslaskennan jälkeen.

2017: Saimme hopeaa vaikka Pahistonttu ei päässyt paikalle...

Muertesta sanottua

"Ne vei meiän lipun!" -tuntematon teutoni.

"Ne lyö!" -rauhaton ranskalainen.

"Ne taistelee kunniattomasti ja pisteitä keräillen" -elämässään epäonnistuneet kilpailijat.

"Muuuuuu!" -Hyvinkään maaseutuoppilaitoksen lehmä.

"Muerte on parhautta" -Muerte itse.

Kun he valjastivat orjansa matkaan ihmisjoukkio heidän edessään peljästyi ja alkoi voimaan pahoin.