Kuolleen Jumalan Palvelijat

Kohteesta Sotahuuto Wiki
Versio hetkellä 28. elokuuta 2011 kello 20.10 – tehnyt Kuollut Jumala (keskustelu | muokkaukset)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Malline:Ryhmätiedot

Kuolleen Jumalan Palvelijat on Rovaniemeläinen, vuonna 2010 perustettu Sotahuuto-ryhmä. Ryhmän kokemus bofferoinnista rajoittuu sen keskinäisiin harjoituksiin sitten perustamisen, ja sen varustus on vähäistä. Jokaisella taistelijalla on aseinaan lyhytmiekka, kilpi ja uskonsa Kuolleeseen Jumalaan. Panssareita Palvelijat eivät käytä, sillä jos he eivät suorastaan etsi kuolemaa taisteluissa, eivät he sitä pakenekaan. Tämä ei missään nimessä johdu veljeskunnan tyhjyyttä ammottavista aarrekammioista tai sen jäsenten laiskuudesta. Kentällä ryhmä toimii pienen kokonsa vuoksi osana jotain toista ryhmää tai sellaisen tukena, tehtävänään taistelumoraalin nostattaminen ja Jumalan sanan levittäminen, sekä tietenkin vääräuskoisten lahtaaminen.

Servorus Deus Mortis.jpg

Kuolleen Jumalan Palvelijat Anno Domini MMXI

Veljeskunnan perustaminen

Kauan kauan sitten, Herran vuonna 2010, eräänä marraskuisena iltana, kokoontui Rovaniemen pitäjässä paikalliseen tavernaan pieni ryhmä miehiä. Miehet olivat kokoontuneet keskustellakseen eräästä tärkeästä asiasta: Sotahuudosta. Tätä kokoontumista voidaan pitää veljeskuntamme perustamiskokouksena. Tässä kokouksessa ei vielä päätetty kuin yhdestä asiasta: siitä, että Sotahuutoon lähdettäisiin vaikka kuolemaa uhmaten. Ryhmän tulevasta nimestä, heraldiikasta tai varustelusta ei osattu tuolloin päättää vielä mitään.

Kylmien talvikuukausien riehuessa armottomassa pohjoisessa, eivät urheat ja päättäväiset soturit voineet kuin istua sisällä hirsilinnoissaan, miettien tulevaa kohtaloaan. Noiden rankkojen kuukausien aikana kuitenkin eräs heistä sai Jumalaisen näyn. Näyssään hän näki Jumalan, jumalan, joka oli jo ammoin kadotettu ja unohdettu. Tuo jumala oli nimeltään Kuollut Jumala. Kerrottuaan näystään veljilleen, päättivät he yhdessä perustaa veljeskunnista mahtavimman: Kuolleen Jumalan Palvelijat.

Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän kahakoissa tappaen vääräuskoisten ja kerettiläisten laumoja tieltään.

Sotahuuto 2011

Herran vuonna MMXI veljeskunnan suurneuvosto päätti, että sen vähäiset soturit lähetettäisiin tekemään käännytystyötään Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan riveihin. Armeijan joukoista löytyi Valkoisen Komppanian palkkasoturiyksikkö, johon kenttäkappalaiset päätettiin sijoittaa.

Kolme soturimunkkia vyöttivät varusteensa ja heittävät pakkaukset olalleen, aloittaen pitkän matkansa kohti etelää. Viikkojen taivalluksen jälkeen, nuo kolme saapuivat armeijan sovitulle kokoontumispaikalle. Siellä he tutustuivat Valkoisen Komppanian väkeen, ja solmivat näin ikuisen veljeyden heidän kanssaan. Kokemattomia munkkeja ohjastettiin ja neuvottiin, ja heille lahjoitettiin mitä parhaimmat astalot ja haarniskat. Jännitys valtasi kolmikon, ja he odottivat innolla tulevia taistoja.

Aamun valjetessa leiriin olivat munkit jo valmiita. Haarniskat kiiltäen ja sotamaalit kasvoillaan, he astelivat Komppanian riveissä taisteloon. Pitkät tunnit he taistelivat, ja niittivät paljon mainetta ja kunniaa Veljeskunnan nimissä. Kesken kiivaimman taiston, syöksyi apuun vielä yksi sankari: hurja fanaatikkomunkki etelästä. Neljästään nämä Jumalan soturit olivat pysäyttämättömiä. Näin kului kolme pitkää päivää, joiden aikana veri vuosi, ja taivaat repesivät Jumalan raivosta. Dominus-Deus-Mortis.

SEINACVDELMA LIE VALMIS.jpg Ote veljeskunnan kronikoista, kirjoittanut scriptor Samricus