Ero sivun ”Kilpityypit” versioiden välillä

Kohteesta Sotahuuto Wiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rivi 1: Rivi 1:
Alla on taulukon muotoon listattu tyypillisiä historiallisesti käytettyjä kilpimalleja. Kilpien kuvat ovat karkeasti mittakaavaan tehtyjä.
+
Alla on listattuna tyypillisiä historiallisesti käytettyjä kilpimalleja. Kilpien kuvat ovat karkeasti mittakaavaan tehtyjä.
  
 
===Bucler===
 
===Bucler===

Versio 11. maaliskuuta 2008 kello 23.46

Alla on listattuna tyypillisiä historiallisesti käytettyjä kilpimalleja. Kilpien kuvat ovat karkeasti mittakaavaan tehtyjä.

Bucler

Buckler shield.jpg Buckleria käytettiin aikanaan enemmänkin iskujen sivuun ohjaamiseen suoranaisen torjunnan sijasta, koska niin pienellä kilvellä iskuja olisi ollut vaikea torjua. Bucklerit olivat aikanaan yleensä pyöreitä ja halkaisijaltaan noin 10-25cm. Bucklerit yleistyivät vasta 1500-luvulla, jolloin ruutiaseet tekivät raskaan haarniskoinnin epäkäytännölliseksi. Bucklerit sidottiin aikanaan käteen nahka lenkeillä (lether buckles), josta bucklerin nimikin on peräisin. Tämäntyyppinen kiinnitys mahdollisti käyttäjälle kahden aseen käytön, mutta silti antoi käyttöön kilven tuomia etuja.

Targe

Targe shield.jpg Targe-mallinen kilpi on peräisin Skotlannista. Nimi pohjautuu englannin sanasta target. Targe on pyöreä kilpi jota pidetään kädessä hyvin pitkälti kuiten buckleria. Se on kuitenkin paljon isompi (halkaisijan ollessa jopa 50cm) ja yleensä pyöreä, vaikka myös muihin geometrisiin muotoihin voi törmätä. Kuten buckler, targen tarkoitus ei ollut pysäyttää täyttä iskua, mutta lähinnä ohjata isku sivuun. Targen liikkuvuus mahdollisti skoteille tikarin pitämisen kilpikädessä. Targea on käytetty aina 1200-luvulta 1600 luvulle.

Round

Round shield.jpg Perus pyörökilpi on ollut käytössä lukuisilla eri kulttuureilla läpi historian. Sen halkaisija saattoi olla mitä tahansa 35 ja 75 sentin väliltä. Sitä käytettiin iskujen puhtaaseen torjumiseen, sekä sivulle ohjaamiseen. Yleensä tätä kilpimallia pidettiin aseettomassa kädessä ja se oli rakennettu niin kestäväksi, että sillä saattoi torjua kaikkien pienempien aseiden lyönnit. Tämän rakenteen takia se tosin oli raskas, joten toisen aseen käyttö kilpikädessä oli hyvin hankalaa ja epäsuosittua.

Kite

Kite shield.jpg Kite-mallinen suoja saa nimensä muotonsa vuoksi sanasta leija (kite). Joskus sitä kutsuttiin myös kyynelsuojaksi, koska osa kite-mallin kilvistä oli rakennettu ylösalaisin olevan vesipisaran/kyyneleen muotoiseksi. Kite-mallin kilpeä käytettiin pääasiassa 1000-1400-luvuilla ja käyttäjiä olivat pääasiassa normannit. Kite-suoja oli korkeudeltaan yleensä olkapäästä polveen ja leveydeltään noin 50-70cm. Suuren korkeutensa takia se antoi hyvän suojan koko keholle passiivisenakin käytettynä ja koska kilven alapää oli kapea, sen käytettävyys oli verrattaen parempi kuin muiden leveäpohjaisten kilpien.

Celtic

Celtic shield.jpg Tyypillinen kelttikilpi oli muodoltaan suorakulmio, jonka reunat oli pyöristetty. Vaikka kilpimalli ei ollutkaan käytettävyydeltään parhaasta päästä, oli kilpi silti tehokas suojaväline. Leveys oli tyypillisesti 50-70cm ja korkeus 60-90cm.

Myceanean

Myceanean shield.jpg Antiikin kreikassa (Myceanean Greek) käytetty kilpimalli oli tyypillisistä malleista hyvinkin poikkeava. Joskus tätä mallia kutsutaan myös "kahdeksikko"kilveksi kahdeksikkoa muistuttavan muotonsa takia. Kilpi oli kovera ja ylä- ja alapää kilvistä olivat ulospäin kaartuvat, kun kilven keskikohta taas oli lähempänä kehoa. Tämä mahdollisti sen, ettei torjutut iskut liukuneet niin helposti kilven ohi alkuperäiseen kohteeseensa.

Greek

Greek shield.jpg Myöhemmän kreikan aikainen kilpistandardi oli pyörökilven johdannainen. Se oli yleensä tehty puusta ja päällystetty eläimen nahalla. Sivuilla olevat reiät olivat keihäitä varten, jotta niiden käyttö onnistui helpommin kilven kanssa.

Tower

Tower shield.jpg Tornikilpi oli hyvin korkea ja leveä kilpi. Se yletti yleensä olkapäästä polveen ja leveydeltä peitti koko kehon. Kilpi tuli tunnetuksi roomalaisten tehokkaastikäyttämänä standardina ja roomalaiset itse kutsuivat sitä scutumiksi. Joissakin malleissa yläpäätä oli kohotettu keskeltä, jolloin kilpi antoi paremman suojan päälle, muttei kuitenkaan haitannut näkyvyyttä erityisen paljoa. Tornikilpi on tehokas, jos halutaan tehdä kilpimuureja, kuten roomalaisilla oli tapana.

Gothic

Gothic shield.jpg Kuten kaikki goottilaiset rakennelmat, oli myös gothic-mallinen kilpi aikansa huippua. 1400-luvun germaanien kilpimalli oli korkea (olkapäästä polviin) ja hyvin leveä keskeltä, mutta kapeampi ylhäältä ja alhaalta. Tämä teki kilvestä kevyemmän käyttää kuin tornimallisesta sukulaisestaan, mutta helpotti myös aseen käyttöä. Malli mahdollisti myös paremman näkyvyyden torniin verrattuna.

Heater

Heater shield.jpg Heater-kilpi oli (kiistellysti) yksi parhaita kilpimalleja, mitä on tehty. Sen uskotaan olevan "päivitetty" versio kite-mallisesta kilvestä ja sitä käytettiin aina 1100-luvusta 1700-luvulle. Kuten kite-kilpi, heater on kapeampi alapäästään, mutta kilpi ei ole yhtä korkea. Se oli yleensä olkapäästä vyötärölle. Sen kupera muoto mahdollisti iskujen erinomaisen sivuunohjaamisen.

Wall

Wall shield.jpg Wall-kilpi (tai pavis) oli eurooppalaisten käyttämä malli. Se on jättimäisen kokoinen ja se yleensä peitti koko ruumiin. Koska kilpi oli niin iso, sillä ei ollut erityistä paikkaa taistelukentällä ja sitä sen sijaan käytettiin lähinnä jousiampujien suojana linnojen piiritysten aikana. Jousiampujalla oli usein aseenkantaja (pavisor) mukana, joka piti kilpeä pystyssä, jotta jousimies saattoi keskittyä ampumiseen ja lataamiseen. Joskus kilvissä oli mukana myös oma tukikeppi, jonka varassa kilven saattoi pystyttää, eikä pavisoria näin tarvittu.