Camulosin Villikarjut

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Camulosin Villikarjut ja McMannut Sotahuudossa 2007.

Camulosin Villikarjut, Kelttiporukka, Skotlannin Siniset Paholaiset, Saatanan Kyylät ja Pellekarjut, eli pekonia ja haggista suoraan selustaanne.

Camulosin Villikarjut on Sotahuudon legendaarisin (ja ainoa) lähes pelkkiin jousiin painottuva ryhmä. Jo muinaisista ajoista Possut on tunnistanut villisti korvissa heiluvasta kiltistä, sinisestä strategiset paikat peittävästä sotamaalista ja taukoamattomasta kärsänauonnasta. Ryhmän varustus on äärikevyt, juurikin tuo kiltti, sotamaali ja hyvällä tuurilla tai röyhkeydellä myös ase. Possuilla on kai vieläkin enemmän jousia ryhmässään kuin kaikilla muilla yhteensä ja enenevissä määrin taitoa niiden käyttöön. Joukko on äärikevyt skirmish- ja rynnäkköryhmä ollen eniten kotonaan juostessaan ympäri pöpelikköä ampumassa hitaampia, tahtoo sanoa kaikkia muita selkään.

Possujen paikalle rahtaama sima on myös tunnetusti parasta Sotahuudossa olevaa. Vitsikkyydestään ja tyylistään ja sen puutteesta huolimatta he panostavat varsin paljon proppaukseensa ja taistelujen ulkopuoliseen säätämiseen. Possut ovat hyvin hajallaan ympäri Suomenmaata, käytännössä mistä tahansa suuremmasta kaupungista löytyy ainakin pari. Teoreettinen päälätti on Jyväskylä koska siellä asuu huimat 7 possua. Muut keskittymät ovat Tampere, Pohjois-Karjala, Lahti ja välillä Helsinki. Tästä syystä myöskään yhteistreenejä ei ole hittojakaan, kukin käy paikkakuntansa treeneissä sen mukaan miten paljon motivaatiota löytyy eli tällä hetkellä noin kolme henkeä treenaa.

Camulosin taisteleminen on kuin vapaapainia, ei tuloksilla niin väliä kunhan näyttää hyvältä, hauskaa on ja tyyli säilyy. Mikäli hikinen haarniska ja rivitappeleminen ei innosta, mailaa minardil (miukku) gmail.com ja kerro miksi haluat pukeutua hameisiin ja meikata.

Joukon sotahuuto on "Freedoom!" joka yleensä huudetaan hetki sen jälkeen kun ensimmäistä viittä vihollista on jo lyöty selkään. Reilu tappelu jätetään suosiolla panssaripurkeille, tulemme päälle ylivoimalla takaapäin kiltit viuhuen mieluiten niin ettei kukaan koskaan pääse lyömään takaisin.

Perustaminen

Perunaruton vuonna 2005 kun ensimmäisestä Sotahuudosta tuli tieto, joku historiankirjoista jäänyt tumpelo sai Ajatuksen: mitä jos lähtisi waltavaan boffaustapahtumaan ihmisten lyömisen sijaan ampumaan niitä matkan päästä? Mustista joutsenista ja paperiliiton lakosta huolimatta ajatus jäi itämään ja sitä pohdittiin, juotiin ja hangattiin riittävän monen heikkotahtoisen hömelön kasvoihin kunnes riittävän monta uhria oli kasassa antamaan sielunsa ja siunauksensa Suomen Ensimmäisen, Parhaan, Kauneimman ja Muutenkin Ylivertaisimman Jousiampujaryhmän perustamiseen. Rekrytointia tehtiin lähinnä saatanaa palvaavien larppareiden kauniit ja rohkeat-suhdeverkoston kautta, ryhmän ytimen muodostuessa etenkin Carimin varkaat-liveroolipelikampanjan yhdistämien pelaajien keskuudesta.

Eräänä kirottuna krapula-aamuna katsottu Braveheart sai ircin kipinöimään. "Hei jätkät, pukeudutaan kiltteihin ja maalataan itsemme sinisiksi!" Koska paljas pinta on aina paljasta pintaa ja haarniskointi vaatii vaivannäköä, vastaanotto oli innostunut. Nimeksi valittiin luovasti Kelttiporukka. Urhoollinen Proppikisuli väänsi komeimman bannerin koskaan klassisen kelttipossun mukaiseksi nähden muutenkin helkutisti vaivaa peittääkseen ryhmän ulkonäölliset ominaisuudet edes niihin kiltteihin. Suurin osa ryhmästä ei tavannut toisiaan lainkaan treenaamisen merkeissä ennen ensimmäistä Sotahuutoa, tokko kukaan treenasi missään muuallakaan. Harvapa tiesi, että tästä nöyrästä alusta tulisi eräs aikamme legendoista, jonka toilailuista kerrottaisiin lukuisia tarinoita iltanuotiolla rasvan tiristessä paistuvasta pekonista.

Sotahuuto 2005 ja Hellä Kärsäänotto

Ensimmäisen Sotahuudon aamuna lauma viluisia possunpenikoita heräsi metsästä. Jatko ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kokonaisuudessaan paikalla oli siinä 20 tuimaa, tulista ja muutenkin epäilyttävää roikaletta, tosin hämmentävän suurella määrällä naiskauneutta siunattuna (vieläkin luultavasti suurin prosentuaalinen naisosuus eri ryhmistä). Paikan päältä värvättiin vielä viime hetken vahvistuksia mukaan ottamaan turpiin.

Lyhyestä kaunis virsi, joukon johto- ja perustusportaan Wizzylin ja Leldinin hyvistä yrityksistä huolimatta turpaan tuli jotta soi. Miltei pelkillä jousilla taistellut Kelttiposse jäi toistuvasti yksin nielemään hopeapatonkia oman puolen häärätessä jotain ja vaihtuessa, palkkasotureita kun olimme. Yhden lipun Possut onnistuivat nyysimään legendaarisessa arkunkannossa. Lopputuloksena Possut olivat pistelistan viimeisiä, saaden alle puolet toiseksi viimeisten pistemäärästä.

Mielettömän turpasaunan yhteenhitsaamana porukka alkoi luoda kyräileviä katseita ensi vuoden Sotahuutoon mutisten tuoppeihinsa, partoihinsa tai tisseihinsä katkeria lupauksia siitä miten noille tornikilpitolvanoille vielä näytettäisiin.

Sotahuto 2006, Possujen Koston Paluu

Mainittu joukon yhteenhitsautuminen oli niin massiivista että vuonna 2006 paikalla oli aiemmin paikalla olleita vain 3. Menestyksekäs aiemmilla saavutuksilla (lähinnä paljas pinta) kehuskelu kuitenkin tuotti tulosta ja paikalle vääntäytyi 12 sinistä aikamme gladiaattoria. Nimi vaihdettiin Camulosin Villikarjuiksi muinaisen kelttiläisen sodan ja villisikojen jumalan mukaan.

Kumma kyllä, viime vuodesta oli opittu paljon. Possut rakensivat taktiikkansa täysin uusiksi erittäin paljon liikkuvammaksi, ampuen muita selkiin ja juosten karkuun jos joku sylkäisikään kiltin suuntaan. Varustus muovautui nykyiseksi vähän heliumia kevyemmäksi ja aseet sellaisiksi että niillä saattoi lyödä pelkäämättä vastaiskuja, eli hilpareiksi ja jousiksi. Kaikkien yllätykseksi taktiikka osoitti toimivuutta ja ensimmäiset paniikinsekaiset tarinat pusikossa vilkkuvista selkäänpuukottavista sinisistä paholaispossuista alkoivat ottaa tulta. Kunniakkaimmalla hetkellään Possut anastivat Teutonien suurbannerin kenttätaistelussa ja tietäen hyvin sanonnan kalanruodosta ja nälkäisestä miehestä brassailivat tällä niin että muta roiskui. Possut olivat palkkasotureita mutta taistelivat koko 'Huudon ajan Puola-Liettuan puolella.

Vuonna 2006 legenda alkoi ottaa muotoaan. Erään Rämän pistelaskijan puolihuolimaton kysymys "Onkos täällä se Pellekarjujen komentaja?" oli ensimmäinen kerta kuin tuota lempeää hellittelynimeä käytettiin ja erityisen mainiosti Possut kunnostautuivat hengennostatuksessa röhkäisyineen ja rempseine pilapuheineen. Kuten eräs johtoporsastelija sanoi, "Jos et osaa tapella, tarjoa niille simaa, kerro vitsejä ja puukota ne sänkyyn kun ne nukahtaa." Possujen maine selkäänampujina, porsastelijoina ja kaikin puolin mukavana ja rentona porukkana alkoi vakiintua.

Hämmästyttävää kyllä, pistesija 8. oli kahden päivän läpänheiton ja karkuunjuoksemisen palkka. Pseudovirallisten tietojen mukaan palkintojenjaossa kiertopalkinnon paljastamisen jälkeen sitä peittänyt pyyhe olisi aiottu antaa Possuille yleisestä parhaudesta ja komeudesta mutta muiden ryhmien uroiden mustasukkaisuuden pelossa näin ei käynyt, mistä olemme ikuisesti katkeria.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Tyypillinen Villikarju vuoden 2007 Sotahuudosta.

Sotahuuto 2007, Ilmestyssika

Erittäin hyvä vuosi possuille. Väkimäärä oli suurin siihenastisista, taisi olla 25. Taktiikka oli hioutunut vielä juoksevammaksi ja pottumaisemmaksi, nuolet olivat parempia, jousimiehet tarkempia. Röllin erinomainen uusi kilpimalli auttoi Possuja hyödyntämään myös lähitaistelijoita jousimiesten turvana. Vuonna 2006 tapahtuneen tutustumisen ja simanjuonnin seurauksena tapahtui paljon yhteistyötä ja häröilyä Mannunvartijoiden Kaartin eli McMantujen kanssa, ylämailta kun oltiin. Viimeistään tämän reissun ylettömän hauskuuden seurauksena Mannuista ja Possuista tuli helkutin hyviä aseveljiä keskenään ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto jatkuu edelleen.

Possut juoksivat vielä nopeammin, ampuivat tarkemmin ja muutenkin rulasivat huomattavan paljon. Lopullinen sijoitus taisi olla 9. sija mikä oli aika hyvin ottaen huomioon erittäin vahvasti kehittyneen kokonaistason. Legendoja syntyi, omia ammuttiin selkään ja kokonaisia ryhmiä peloteltiin pakosalle kiltin ja ihomaalin voimalla.

Ja loppubriiffissä ennen voittajien julkistamista McManus huusi megafoniin "Skotlanti voitti!"

Sotahuuto 2008, Missä Keltti, Tuolla Keltti

Ryhmän vahvuus luultavasti pysyy nykyisessä n. 25 hengessä vaikka saattaa siitä kasvaakin jos hyvä tuuri käy. Värväys on aina käynnissä ja porukkaan pääsyyn vaaditaan lähinnä joviaali ja riittävän rempseä luonne sekä uskallusta pukeutua siniseen hameeseen ja meikata. Painotus on yhä jousissa mutta aggressiotasoa lisätään vielä entisestä ja katsotaan tuleeko turpaan. Aiomme voittaa tälläkin kertaa, ihan sillä että meillä on hauskinta kaikista paikallaolijoista. Tähän asti tämä on onnistunut hyvin. Lisäksi simaa aiotaan varata tällä kertaa ainakin se 50 litraa, viime vuoden 25 litraa riittivät vain hädin tuskin. Juoksemme ympäri metsää ja olemme vielä suurempi tora kaikkien takalistossa. Laulamme Kuolalaisten kanssa, juopottelemme Mantujen kanssa ja tarjoamme simaryypyn kaikille joiden pärstä vähääkään miellyttää. Eli käytännössä kaikille, näin monen savolaisen ryhmässä joutuu laskemaan standardejaan itse kukin.

Ja odottakaas vaan kunhan näette Iso-Röhkön. Ja Pikku-Röhköt. Ja alastomat kokosiniset savolaissmurffibersekit. Ja ewok-tyyliset riippuliitimet. Ja jousten punapistetähtäimet ja gyroskooppivakauttimet. Ja räjähteet.

Ja Kilttitempun.

Legendoja ja lainauksia

Sotahuuto 2007: Kelttikomentaja ampuu Maahinkaisen haarniskoitua ja kilvellä varustautunutta yhden lipun varastanutta soturia missaten, juoksee kohti, nappaa lipun kädestä ja juoksee pois.

Yksinäinen huutava keltti ajaa koko Ruton pakosalle.

"AIEEEEE!!" - tuntematon kilttitempun uhri

Keltit pomppivat kallioilta ja ninjailivat muutenkin.

Sotahuuto 2006: Kelttikaappi (2 metriä, herra ties kuinka monta kiloa) juoksee Teutonien suurbannerin kiinni parin metrin päässä teutoniryhmästä ja katoaa horisonttiin lippu mukanaan.

Palkintojenjaossa possut voittavat koko homman pakkautumalla lättiin.

Possukomentaja nyysi saksalaista terästä olevan miekan. Hyvät miekat on kalliita.

Vihaisin rynnäkkö koskaan Maahinkaisen kilpimuuriin kentällä tapahtuneessa nurkkataistelussa. Taisi jopa onnistua, lähinnä siksi että pelkän kirveen kanssa kilpiä päin juossut Wizzy keräsi itseensä kaikkien keihäiden ensimmäiset pistot jolloin muu posse pääsi lätkyttämään. Näkyy 'Huudon videolla kohdassa 57:09.

Possut tappoivat ekassa skenaariossa pari omalla puolella ollutta ruttolaista. Mitäs käyttäytyivät epäilyttävästi.

---

Lisäksi possujen laulutaidoilla pelotellaan pikkulapsia syömään vihanneksensa. Viimeistään saunassa ainakin Wizzyli, Creeser ja Minardil ryhtyvät laulamaan, vakio-ohjelmistona Taivas lyö tulta sekä Legenda taikamiekasta joita lauletaan aina, kaikkialla ja huonosti. http://youtube.com/watch?v=7dXThLno6pk Tästä näette mitä teillä on vastassanne. Miekkaansa heittäytyminen on suotavaa.

Kelttipipareita ei varmaan tarvitse edes mainita.

Myös uhrautuminen aurinkotatuointien alttarille on kerännyt hämmennystä uimahallien saunoissa ympäri vuotta. Sotamaalin alle kun aurinko ei pääse porottamaan, palamista seuraavat kuviot ovat kovin jänniä.