Camulosin Villikarjut

Kohteesta Sotahuuto Wiki
Versio hetkellä 13. helmikuuta 2008 kello 19.17 – tehnyt 84.251.21.121 (keskustelu)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Camulosin Villikarjut, Skotlannin Siniset Paholaiset, Saatanan Kyylät ja Pellekarjut, eli pekonia ja haggista suoraan selkäänne.

Camulosin Villikarjut on Sotahuudon legendaarisin (ja ainoa) lähes pelkkiin jousiin painottuva ryhmä. Jo muinaisista ajoista Possut on tunnistanut villisti korvissa heiluvasta kiltistä, sinisestä strategiset paikat peittävästä sotamaalista ja taukoamattomasta kärsänauonnasta. Ryhmän varustus on äärikevyt, juurikin tuo kiltti, sotamaali ja hyvällä tuurilla tai röyhkeydellä myös ase. Possuilla on kai vieläkin enemmän jousia ryhmässään kuin kaikilla muilla yhteensä ja enenevissä määrin taitoa niiden käyttöön. Joukko on äärikevyt skirmish- ja rynnäkköryhmä ollen eniten kotonaan juostessaan ympäri pöpelikköä ampumassa hitaampia, tahtoo sanoa panssarimörköjä selkään.

Possujen paikalle rahtaama sima on myös tunnetusti parasta Sotahuudossa olevaa. Vitsikkyydestään ja tyylistään ja sen puutteesta huolimatta he panostavat varsin paljon proppaukseensa ja taistelujen ulkopuoliseen säätämiseen.

Perustaminen

Perunaruton vuonna 2005 kun ensimmäisestä Sotahuudosta tuli tieto, joku historiankirjoista jäänyt tumpelo sai Ajatuksen: mitä jos lähtisi waltavaan boffaustapahtumaan ihmisten lyömisen sijaan ampumaan niitä matkan päästä? Mustista joutsenista ja paperiliiton lakosta huolimatta ajatus jäi itämään ja sitä pohdittiin, juotiin ja hangattiin riittävän monen heikkotahtoisen hömelön kasvoihin kunnes riittävän monta uhria oli kasassa antamaan sielunsa ja siunauksensa Suomen Ensimmäisen, Parhaan, Kauneimman ja Muutenkin Ylivertaisimman Jousiampujaryhmän perustamiseen. Rekrytointia tehtiin lähinnä saatanaa palvaavien larppareiden kauniit ja rohkeat-suhdeverkoston kautta, ryhmän ytimen muodostuessa etenkin Carimin varkaat-liveroolipelikampanjan yhdistämien pelaajien keskuudesta.

Eräänä kirottuna krapula-aamuna katsottu Braveheart sai ircin kipinöimään. "Hei jätkät, pukeudutaan kiltteihin ja maalataan itsemme sinisiksi!" Koska paljas pinta on aina paljasta pintaa ja haarniskointi vaatii vaivannäköä, vastaanotto oli innostunut. Nimeksi valittiin luovasti Kelttiporukka. Urhoollinen Proppikisuli väänsi komeimman bannerin koskaan klassisen kelttipossun mukaiseksi nähden muutenkin helkutisti vaivaa peittääkseen ryhmän ulkonäölliset ominaisuudet edes niihin kiltteihin. Suurin osa ryhmästä ei tavannut toisiaan lainkaan treenaamisen merkeissä ennen ensimmäistä Sotahuutoa, tokko kukaan treenasi missään muuallakaan. Harvapa tiesi, että tästä nöyrästä alusta tulisi eräs aikamme legendoista, jonka toilailuista kerrottaisiin lukuisia tarinoita iltanuotiolla rasvan tiristessä paistuvasta pekonista.


Sotahuuto 2005 ja Hellä Kärsäänotto

Ensimmäisen Sotahuudon aamuna lauma viluisia possunpenikoita heräsi metsästä. Jatko ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kokonaisuudessaan paikalla oli siinä 20 tuimaa, tulista ja muutenkin epäilyttävää roikaletta, tosin hämmentävän suurella määrällä naiskauneutta siunattuna (vieläkin luultavasti suurin prosentuaalinen naisosuus eri ryhmistä). Paikan päältä värvättiin vielä viime hetken vahvistuksia mukaan ottamaan turpiin.

Lyhyestä kaunis virsi, joukon johto- ja perustusportaan Wizzylin ja Leldinin hyvistä yrityksistä huolimatta turpaan tuli jotta soi. Miltei pelkillä jousilla taistellut Kelttiposse jäi toistuvasti yksin nielemään hopeapatonkia oman puolen häärätessä jotain ja vaihtuessa, palkkasotureita kun olimme. Yhden lipun Possut onnistuivat nyysimään legendaarisessa arkunkannossa. Lopputuloksena Possut olivat pistelistan viimeisiä, saaden alle puolet toiseksi viimeisten pistemäärästä.

Mielettömän turpasaunan yhteenhitsaamana porukka alkoi luoda kyräileviä katseita ensi vuoden Sotahuutoon mutisten tuoppeihinsa, partoihinsa tai tisseihinsä katkeria lupauksia siitä miten noille tornikilpitolvanoille vielä näytettäisiin.


Sotahuto 2006, Possujen Koston Paluu

Mainittu joukon yhteenhitsautuminen oli niin massiivista että vuonna 2006 paikalla oli aiemmin paikalla olleita vain 3. Menestyksekäs aiemmilla saavutuksilla (lähinnä paljas pinta) kehuskelu kuitenkin tuotti tulosta ja paikalle vääntäytyi 12 sinistä aikamme gladiaattoria. Nimi vaihdettiin Camulosin Villikarjuiksi muinaisen kelttiläisen sodan ja villisikojen jumalan mukaan.

Kumma kyllä, viime vuodesta oli opittu paljon. Possut rakensivat taktiikkansa täysin uusiksi erittäin paljon liikkuvammaksi, ampuen muita selkiin ja juosten karkuun jos joku sylkäisikään kiltin suuntaan. Varustus muovautui nykyiseksi vähän heliumia kevyemmäksi ja aseet sellaisiksi että niillä saattoi lyödä pelkäämättä vastaiskuja, eli hilpareiksi ja jousiksi. Kaikkien yllätykseksi taktiikka osoitti toimivuutta ja ensimmäiset paniikinsekaiset tarinat pusikossa vilkkuvista selkäänpuukottavista sinisistä paholaispossuista alkoivat ottaa tulta. Kunniakkaimmalla hetkellään Possut anastivat Teutonien suurbannerin kenttätaistelussa ja tietäen hyvin sanonnan kalanruodosta ja nälkäisestä miehestä brassailivat tällä niin että muta roiskui.

Vuonna 2006 legenda alkoi ottaa muotoaan. Erään Rämän pistelaskijan puolihuolimaton kysymys "Onkos täällä se Pellekarjujen komentaja?" oli ensimmäinen kerta kuin tuota lempeää hellittelynimeä käytettiin ja erityisen mainiosti Possut kunnostautuivat hengennostatuksessa röhkäisyineen ja rempseine pilapuheineen. Kuten eräs johtoporsastelija sanoi, "Jos et osaa tapella, tarjoa niille simaa, kerro vitsejä ja puukota ne sänkyyn kun ne nukahtaa." Possujen maine selkäänampujina, porsastelijoina ja kaikin puolin mukavana ja rentona porukkana alkoi vakiintua.

Hämmästyttävää kyllä, pistesija 8 oli kahden päivän läpänheiton ja karkuunjuoksemisen palkka. Pseudovirallisten tietojen mukaan palkintojenjaossa kiertopalkinnon paljastamisen jälkeen sitä peittänyt pyyhe olisi aiottu antaa Possuille yleisestä parhaudesta ja komeudesta mutta muiden ryhmien uroiden mustasukkaisuuden pelossa näin ei käynyt, mistä olemme ikuisesti katkeria.


Sotahuuto 2007, Ilmestyssika

Erittäin hyvä vuosi possuille. Väkimäärä oli suurin siihenastisista, taisi olla 25. Taktiikka oli hioutunut vielä juoksevammaksi ja pottumaisemmaksi, nuolet olivat parempia, jousimiehet tarkempia. Röllin erinomainen uusi kilpimalli auttoi Possuja hyödyntämään myös lähitaistelijoita jousimiesten turvana.


*  Ryhmän kuvaus
   * Miten on muodostunut
   * Missä sotahuudoissa tappeli; minkä tyyppinen varustus/taktiikat jne.
   * minkä kokoinen
   * missä harjoittelee
   * Logo tietysti näkyviin
   * Kotisivu jos on. Tässä tapauksessa Albergan kartanolinna
   * Mitä muuta "vakiotietoa" kaikista ryhmistä?