SCA-fighting
Sisällysluettelo
Lajin kuvaus
SCA fighting, viralliselta nimeltään SCA Heavy Combat Fighting, tunnetaan myös nimillä SCA Heavy Combat, rottinkitaistelu ja rottinkimiekkailu. SCA fighting on moderni versio keskiajan eurooppalaisesta taistelutaidosta ja se luetaan täyden kontaktin keppikamppailulajiksi. SCA fighting toiminta on normaalisti kytköksissä Suomessa Suomen keskiaikaseuraan ja maailmalla kansainväliseen Society for Creative Anachronism (SCA) yhdistykseen. SCA fightingia voi harrastaa ilman keskiaikaseuraan kuulumista, mutta suurin osa turnauksista ja sodista on keskiaikatapahtumissa. Lajin suosituin alue on Yhdysvalloissa, jossa harrastajia on kymmeniä tuhansia. Euroopassa suurimmat taistelutapahtumat ovat Ruotsissa, vaikka aktiivisia harrastajia löytyy ympäri Eurooppaa mm. Saksasta, Alankomaista, Itävallasta, Ranskasta, Britanniasta, Irlannista ja Espanjasta. SCA Combat nimen alta löytyy myös rapier combat, joka tarkoittaa keskiaikaisia pisto ja viilto (cut & thrust) miekkojen taistelua.
SCA fightingin ikäraja on tapahtumissa Suomessa 16-vuotta, muualla maailmassa paria poikkeusta lukuunottamatta ikäraja on 18-vuotta. Lajin treenaamisen voi aloittaa jo aiemminkin. Lapsille löytyy myös omat säännöt SCA bofferoinnille, jotka muistuttavat SCA fightingia. Suomessa tosin lapset taistelevat tapahtumissa normaalisti Sotahuudon sääntöjä muistuttavalla tavalla.
Tapahtumissa taistellakseen taistelijalla pitää olla virallistus. Virallistuksessa asiaan nimitetty marshall (suom. marski) kysyy taistelijalta peruskysymyksiä liittyen sääntöihin ja turvallisuuteen, sekä arvioi osaako taistelija taistella turvallisella tavalla itselleen ja muille. Virallistuksia voi saada esimerkiksi treenileireillä ja tapahtumien alussa. Tapahtumissa ennen taistelua marskit myös tarkistavat osallistujien haarniskat jotta ne täyttävät pakolliset suojavaatimukset.
Historia
SCA fighting muotoutui omaksi lajikseen Yhdysvalloissa 1966. Tarina kertoo, että opiskelijat olivat suunnittelemassa teemajuhlia ja äänestys käytiin Star Trekin ja keskiajan välillä. Keskiaika voitti, joten opiskelijat alkoivat miettimään mitä keskiajalle tyypillistä toimintaa kuului. Opiskelijat keksivät säännöt puukepeillä käytävälle taistelulle, joka sai nopeasti suuren suosion ja muotoutui vuosien aikana nykyiseksi SCA fighting -lajiksi. Eurooppaan laji tuli ensimmäisenä Suomeen ja Ruotsiin 80-luvun loppupuolella. Suomessa käytettiin aluksi bofferiaseita, koska rottinkia ja kunnollisia varusteita ei ollut saatavilla. Bofferit olivat tosin paljon kovempia kuin nykyiset Sotahuudossa käytettävät. Rottinkimiekkoihin siirryttiin 90-luvun alussa kun varustus parani ja rottinkia tuli saataville.
Säännöt
Osumapaikkoja ovat pää, torso, kädet (ranteita ja sormia lukuunottamatta) ja jalat (polvista ylöspäin). Koska kyseessä on täyden kontaktin laji, ei hipaisuja lasketa ja näin ollen turvallisuus tulee varusteiden antamista suojista. Suojattuna pitää olla pää, kaula, munuaiset, kyynärpäät, ranteet (kämmenet ja sormet myös), alapää ja polvet. Aseista löytyy kaikki normaalit lyömävälineet (miekat, polet, kirveet ym.), keihäät, jouset, sotakoneet ja heittoaseet. Ketjukuulat ja nivelletyt aseet ovat kiellettyjä. Osumaksi lasketaan "hyvä" osuma. Tämä tarkoittaa osumaa joka on tullut tarpeeksi kovalla voimalla. Kalibraatiot vaihtelevat hieman eri maiden kohdalla, mutta pohjoismaissa on nykyään suurinpiirtein sama kalibraatio. Osuma päähän tai torsoon tiputtaa taistelijan pelistä ja hän huutaa "good". Osuma käteen poistaa käden pois pelistä. Turnauksissa menetetyn käden saa vaihtaa toiseen vastapuolen luvalla, meleessä kilpimies joutuu olemaan pelkällä kilvellä miekkakäden menetettyään. Osuma jalkaan pudottaa taistelijan polvilteen, taistelija saa liikkua polviltaan eteenpäin. Vastustajan kilpeä ja asetta saa kontrolloida omalla aseella ja kilvellä. Vastustajaan saa asettaa kilven estämään esim. kilpikättä, mutta kilvellä ei saa lyödä vastustajaa. Kamppaaminen ja vastustajaan tarttuminen on kiellettyä, mutta kaataa saa meleessä yllämainittuja sääntöjä noudattaen.
Ero boffauksen kanssa
- Kontakti tekee lyöntitekniikasta erilaisen. Keppi pitää palauttaa taakse, koska edestä lyötynä voimaa ei saa tarpeeksi lyöntiin.
- Polvesta alaspäin ei tarvitse torjua, koska sinne ei saa lyödä. Tämä sääntö on turvallisuuden takia.
- Sormiin, kämmeneen taikka ranteeseen ei saa lyödä. Tämä turvallisuuden takia.
- Kilpirynnäköiden eroavaisuus lyöntivoiman takia (kilpirynnäköt kestävät pitempään)
- Varustuksen ei tarvitse olla historiallisia, mutta kaikki epähistorialliset varusteet pitää peittää (esim. periodeilla vaatteilla).
Hyötyjä boffaajille
Vaikka eroavaisuuksia löytyy lajeista, on SCA:sta myös hyötyä boffaajille. Kilpi- ja keihästekniikat menevät melkein yksi yhteen bofferointipuolelle (kunhan muistaa keihään kanssa käyttää vähemmän voimaa). Myös hilparin tekniikat ovat hyvin lähellä toisiaan. SCA-fighting on vanha laji verrattuna boffeorintiin, joten tekniikat (sekä sotakentillä taktiikat) ovat pitkään testattuja ja kehitettyjä. Näin ollen esim. ranteelle tai olkapäälle haitallisia lyöntejä osataan korjata treeneissä jo ennen kuin rasitteita ehtii syntyä. Tietysti myös taistelutaito ja -silmä kehittyvät harrastuksen myötä, josta on hyötyä boffauksessa.
Treenaaminen
SCA fightingia treenataan säännöllisesti ainakin Tampereella ja Hämeenlinnassa, Helsingissä vaihtelevasti (kesä 2012). Lisäksi harrastajia löytyy ympäri Suomea ja treenien aloittaminen on suht helppoa jos on bofferitaustaa ja käy kerran tai pari jossain SCA-treeneissä oppimassa perusasioita lajista.
Treenaus aloitetaan yleensä miekka+kilpi yhdistelmällä, koska se on helpoin ja nopein tapa aloittaa ja pärjätä taistelussa. Se on myös yleisin varustus turnauksissa ja sopii myös hyvin sotakentälle. Muita yleisiä varustuksia on mm. hilpari, keihäs, kaksi miekkaa, keihäs ja miekka, kahdenkädenmiekka, jousi. Myös heittokeihäitä ja kirveitä käytetään sodissa.
Varusteiden hankinta
Halvin tapa hankkia tarvittavat suojat on tehdä ne itse muovista tai pellistä. Tämä vie kuitenkin aikaa, joten nopein tapa saada varusteet on hankkia jääkiekko- tai motocrossuojia. Kypärä on kallein yksittäinen investointi ja sen saa halvimmillaan n. 100 eurolla. Tarvittavat suojat voi saada kasaan 250-300 eurolla. Suositeltavaa on ensin hankkia toimivat suojat nopeasti ja vasta sitten miettiä pitkän tähtäimen suunnitelmia jos haluaa näyttävän haarniskan. Kypärä ja suurinosa suojista on helppo myydä myös eteenpäin uusille harrastajille. Tekniikka treenausta voi ensin aloitella ihan puukepin ja minkä vain kilven kanssa, mutta suositeltavaa on tietysti hankkia rottinkimiekka ja tehdä kilpi itselle. Kilven materiaali on normaalisti 12mm koivuvaneeria taikka lentokonealumiinia. Kilven reunat päällystetään nahalla (esim. koiran puruluista saatavissa) taikka muovilla (esim. puutarhaletku). Kilpikäsi pitää olla sisäpuolella suojattuna joko gauntletilla tai basketilla (helpoin baskettimalli on kiinnittää jääkiekkokypärän kasvosuoja kahan päälle).
