Ballista
Historiaa
Kreikkalainen aika
Ballistojen, eli kaksivartisten, köysien vääntövoimalla toimivien heittokoneiden historia alkaa noin vuodesta 400 eaa., jolloin Syrakusan silloinen hallitsija Dionysios I:sen arvellaan kehittäneen ensimmäiset köysiä voimanlähteenään käyttävät heittokoneet. Tämän teknologian edut olivat varsijousimalliseen kaareen verrattuna ilmeiset: Varsijousen kaari täytyy olla sitä paksumpi, mitä painavamman nuolen sillä halusi heittää. Kuitenkin yhä paksumpien kaarien tekeminen oli vaikeampaa, koska puusta tehdyt massiiviset kaaret olivat hidasheittoisia ja hajosivat helposti. Köysien vääntövoiman hyödyntäminen taas oli läpimurto, koska köysien palautuminen oli äärimmäisen nopeaa ja voimaa voitiin lisätä helposti vääntämällä köysinippujen kiristimiä yhä tiukemmalle, jolloin voimaa tuli lisää. Tämä mahdollisti kevyempien kappaleiden heiton yhä pidemmälle. Aluksi ballistat olivat painavia aseita, joiden siirtelyyn tarvittiin valtavia miesmääriä. Myöhemmin n.350 eaa. kehiteltiin kevyempiä laitteita, joiden siirtelyyn riitti 2-4 miestä. Mitä enemmän miehistöä, sen suurempi tulinopeus ja liikkumiskyky. Ballistojen tulinopeus hyvin harjoitetulla miehistöllä saattoi kohota 5-6 laukaukseen minuutissa.
Roomalainen aika
Roomalaiset omaksuivat kreikkalaisten ballistojen rakennustekniikan ja kehittivät sitä edelleen. He rakensivat yhä pienempiä ja liikuteltavampia malleja, jopa pieniä, kädessäpidettäviä malleja, joita yksi mies saattoi kuljettaa taistelukentällä. Tästä esimerkkinä Xantenista, Saksasta löydetty köysien raami, jonka mitat ovat vain 21x28 cm. Nykyrekonstruktioiden pohjalta voidaan todeta laitteen olleen huomattavasti tehokkaampi kuin sen ajan käsijouset, ja tehokkaan kantomatkan olleen n.130m, vaikka tietenkin pidemmällekkin voitiin ampua.Seuraava askel kehityksessä olivat metalliraamiset ballistat, joiden köysiraameja on löydetty esimerkiksi Orsovasta, Romaniasta. Raudan käyttö raamissa mahdollisti suuremman voiman varastointikyvyn köysinippuihin, n. 25% suuremman. Metalliraamisten käyttöönotto mahdollisti paremmat korjausmahdollisuudet raamin eri osien irrotettavuuden takia sekä kevyemmän ja avaramman rakenteen, joka mahdollisti taas paremman tähtäyksen ja tarkkuuden. Myöhemmin metalliraamisia ballistoja alettiin liikuteltavuuden lisäämiseksi kuljettaa taistelukentällä muulien vetämillä kärryillä, ja näitä laitteita kutsutaan carroballistoiksi. Myös pieniä metalliraamisia kehiteltiin, yhden miehen liikuteltavia ja tämän kaltaisia laitteita kutsutaan joko latinankielisellä nimityksellä manuballistoiksi tai kreikankielellä cheiroballistraksi. Molemmat nimitykset tarkoittavat "käsiballistaa". Myöhempinä aikoina ballistat tulivat harvinoisemmiksi, koska niiden vaatima tekninen osaaminen oli Rooman valtakunnan tuhon jälkeen kadonnut, ja oli paljon helpompaa rakentaa ja huoltaa yksivartista heittokonetta, Onageria, joka syrjäyttikin ballistat.
Rakenne
Ballistan(skorpioni-tyyppisen) rakenne on seuraavanlainen: sen pääosat ovat raami, johon köyset laitetaan, runko, jossa on ammukselle tarkoitettu kisko ja laukaisin sekä jalusta, joka tavallisesti oli kolmi- tai nelijalkainen. Jalustassa oli korkeussäätö. Raamin rakenne taas koostuu kahdesta paksusta lankusta, joissa on reiät köysille, sekä niiden väliin pystysuoraan sijoitettavista lankuista, jotka pitävät luonnollisesti päällislankut erillään ja mahdollistavat köysien kiristämisen. Ballistan pääosien (raami, runko ja jalusta) tulee olla irroitettavissa toisistaan huolto- ja liikuteltavuustarpeiden takia.Bofferikäyttöön tarkoitetun ballistan paino saisi olla arviolta 20-30 kg, nopean liikumisen takaamiseksi ja kantomatka n.150 m. Parhaiten ammuksen saa tehtyä Pvc- tai muusta putkesta lisäämällä päähän pehmusteen. Myös normaalin bofferinuolen suurennos on mahdollinen, ja varmasti toimiva ratkaisu.
Hyvä sivu rakenteesta:
Toinen käsiballistasta:
