Miekka
Miekka on lähitaisteluun tarkoitettu ase, joka koostuu kahvasta (eli ponnesta, kädensijasta ja väistimestä) ja terästä. Miekkoja on hyvin monentyyppisiä: isommat, raskaammat miekat ovat kahden käden miekkoja, kun taas pienempiä voi käyttää yhdellä kädellä. Miekan terä on yleensä noin 30–120 senttimetriä pitkä ja usein kaksipuolinen. Miekka valmistetaan yleensä teräksestä, varhaisemmat valmistettiin pronssista. On ollut myös kivestä ja puusta tehtyjä lyömäaseita, jotka ovat muistuttaneet miekkoja, kuten obsidiaanikiven palasista ja puuvarresta valmistettu maquahuitl ja macana joita käyttivät lähinnä asteekkisoturit sekä joissain tapauksissa muut eteläamerikkalaiset intiaaniheimot.
Miekkaa käytetään joko pistoaseena, lyömäaseena tai molempina miekkatyypistä riippuen.
Sisällysluettelo
Perinteisen suoran lyömämiekan osat
Miekan "perusrunko" on metallinen säilä. Säilä koostuu terästä, ja kahvan sisälle ulottuvasta kapeahkosta ruodosta.
Terä (tunnettu myös nimellä tutkain) on litteä, sen reuna tai reunat leikkaavat. Terän leveä puoli on lape. Lape tunnetaan myös miekansyrjänä. Lappeessa saattaa olla ura, virheellisesti myös veriuraksi kutsuttu, joka keventää terää; veren ohjaamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Yksiteräisen miekan teroittamatonta puolta sanotaan hamaraksi tai seläksi.
Muu paitsi terä lasketaan yleensä kuuluvaksi kahvaan eli västiin. Kädensija eli kourain on tehty miekanruodon ympärille, esimerkiksi kietomalla nahkavyötä tai kiinnittämällä irrallinen puinen osa. Kädensijan päässä miekanruoto on kiinnitetty päästään nuppiin takomalla, ruuvikiertein tai muulla miekan tyypistä ja tekoajankohdasta riippuvalla tavalla.
Nuppiin kuuluu ponsi, kahvan varsinainen pää, ja joskus ponnenalus ponnen ja kouraimen välissä. Ponnen tehtävä on tasapainottaa miekka sekä pitää kourain kiinni ruodossa, että estää miekkaa luiskahtamasta kädestä. Sen painoa muuttamalla voidaan myös hienosäätää miekan tasapainoa, liikkuvuutta ja käyttäytymistä.
Kourainta ja terää erottaa sivuille työntyvä väistin. Alun perin väistimen tehtävä oli lähinnä estää kättä liukumasta terälle, mutta kun varhaisella keskiajalla miekkaa alettiin käyttää enemmälti myös torjumiseen, väistimen pituutta kasvatettiin jotta terää pitkin liukuvia iskuja olisi helpompi pysäyttää sekä suojaamaan asekättä iskuilta.
Tuppi eli huotra (tunnettu myös nimellä putki) ei ole suoranaisesti miekan osa, mutta se on ollut ajoittain tärkeä lisävaruste. Huotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän, mutta jättää kahvan näkyviin, jotta miekka olisi helppo vetää esiin. Huotran tarkoitus on helpottaa miekan mukana pitämistä, estää terää vahingoittamasta miekan kantajaa ja suojella sitä itseään turhilta kolhuilta, kosteudelta ja muulta vahingolta. Huotra on usein kiinnitetty vyötärölle vyöllä tai olkapäältä lantiolle vartalon yli kulkevalla hankkiluksella.
Käyttö
Miekka oli pitkään merkittävä ase sotatantereilla. Lyhyytensä takia se ei kuitenkaan ollut juuri koskaan sotilaiden pääase, toisin kuten salkoaseet, keihäät ja jouset. Miekkaan turvauduttiin kuitenkin lähitaistelussa, mikäli taistelu pitkittyi ja muuttui käsikähmäksi ja vastustajaa ei ollut saatu nujerrettua varsinaisen pääaseen voimin, sillä ahtaassa tilassa miekka on ylivoimaisesti käyttökelpoisin ase. Miekat kävivät melko käyttökelvottomiksi ritareiden panssareiden paksuuntuessa, minkä ansiosta sotavasarat yleistyivät myöhemmällä keskiajalla. Nykyisin, tuliaseiden syrjäytettyä miekat sodankäynnissä, sotilaat käyttävät miekkaa lähinnä juhlallisissa tilanteissa, kuten paraateissa. Miekan eräänlaisena seuraajana sotilasaseena toimii kiväärikaliiperisiin aseisiin liitettävä pistin.
Urheilu
Miekkailu on yleiskäsite erilaisille miekkaa käyttäville taistelumuodoille. Nykyisessä kielenkäytössä miekkailulla tarkoitetaan yleensä länsimaista urheilumiekkailua. Eri urheilumiekkailun lajit kuuluvat myös olympialajeihin. Urheilumiekkailussa lajeina ovat kalpa, floretti ja säilä. Kalpamiekkailu kuuluu osana myös nykyaikaiseen viisiotteluun.
Miekkaa käytetään myös useissa budolajeissa kuten (kendo) tai (iaido) joko pariharjoituksena tai erilaisina yksin- tai parin kanssa suoritettavina liikesarjoina eli (katoina). Kendossa myös kilpaillaan maailmanmestaruus-tasolle asti.
Erilaisia miekkoja
- gladius, roomalainen miekka
- spatha, roomalainen pitkämiekka
- tachi, pitkä samuraimiekka
- katana, pitkä samuraimiekka
- wakizashi, lyhyt samuraimiekka
- sapeli
- kalpa
- säilä
- floretti
- laakari
- pitkämiekka, "puolentoistakäden" miekka
Lähde: Suomenkielinen wiki
