Yleistä

• Aloittelijoita suosittelen ensiksi lukemaan tiivistelmän tärkeistä säännöistä.
• Katso myös Kysymyksiä ja vastauksia.
• Keskustelu ja kommentit säännöistä ja niiden kehityksestä foorumin "Kehitysideat"- alueelle.
• Joidenkin aikaisempien keskeisten sääntökeskusteluiden tuloksia on koottu Keskustelukoosteet-sivulle. Ne eivät ole virallisia linjauksia mutta antavat taustatietoa jo keskustelluista vaihtoehdoista.

Sotahuuto 2009 säännöt

Sääntömuutokset vuodesta -08

• Heittokeihäiden minimimitta on yksi metri.
• Kilven sisäpuolella ei saa olla teräviä ulokkeita, esimerkisi katkaisemattomia pultinpäitä.
• Backstab-sääntö poistettiin. Tästä lähtien takaapäin ja yllättävästi tulevat lyönnit lasketaan ihan kuin muutkin lyönnit. (Huomautus: varokaa lyömästä päähän, niskaan ja munuaisille kovaa takaapäin, sillä ne ovat herkkiä alueita!)
• 25mm lasikuitua saa käyttää keihäissä joiden kokonaispituus on vähintään kolme metriä.

• uusimmat vahvistamattomat sääntömuutosehdotukset sivulla Sääntömuutosehdotukset

Taistelusäännöt

Taistelusäännöt ovat yksinkertaiset. Osuma aseesta raajaan tekee raajan käyttökelvottomaksi ja osuma vartaloon tai päähän tappaa. Uusi osuma jo vahingoittuneeseen raajaan johtaa kuolemaan.

Käden osalta kädeksi lasketaan hauis ja käsi siitä alaspäin aina sormiin asti. Olkapää ja hartia ovat vartaloa. Vahingoittuneesta kädestä saa siirtää aseen terveeseen käteen nopeasti, ja sen jälkeen loukkaantunut käsi laitetaan selän taakse. Lonkka ja nivuset ovat vartaloa, kaikki tästä alaspäin on puolestaan jalkaa. Loukkaantunut jalka nostetaan ilmaan, eikä sille saa laskea painoa. Kaikki kaulasta ylöspäin kuuluu pään alueeseen. Vartaloa on kaikki, mikä ei ole kättä, jalkaa tai päätä.

Osumaksi lasketaan mikä tahansa aseen terän tai vaikuttavan osan (kuten sotanuijien kärki) osuma, joka osuu taistelijaan asti ja on tullut kunnon liikkeestä. Selvästi vartalosta erillään oleviin vaatteisiin tulleita osumia ei lasketa. Epäselvissä tilanteissa voi selvyyden vuoksi vaikkapa huutaa "Rikoit viittani, tämän saat maksaa!" tai nyökätä haarniskaan tulleen osuman merkiksi. On kohteliasta yrittää tehdä lyöjällekin selväksi osuiko annettu isku vai ei.

Jokainen laskee omat osumansa herrasmiesmäisesti. Jos joku ei laske osumia tästä voi skenaarion jälkeen käydä sanomassa kyseiselle taistelijalle ja valvojille. Epäselvissä tilanteissa on kaikkien kannalta parasta vain ottaa epäselvä isku herrasmiesmäisesti osumana vastaan, näin tulee vähiten sanomista.

Kontaktista

On sallittua tarttua vastustajan aseeseen, ei kuitenkaan teräaseen terään.

Kehokontakti osallistujien välillä sallitaan. Vastustajaan tarrautuminen on kuitenkin kiellettyä, samoin töniminen, kamppaamiset tai muu pidemmälle viety painiskelu. Mikään tekniikka ei saa johtaa lukkoihin.

Kilvellä on sallittua ottaa vastustajaan kontaktia työntämällä ja vastustajan riviin saa työntyä kilpeä käyttäen. Kilvellä ei saa lyödä ja sillä ei saa kaataa vastustajia. Hallitsematon tai kaatamiseen tähtäävä rynnäköinti on kiellettyä. Varsiaseilla saa työntää kilpiä ja aseita mutta niillä ei saa ryhtyä painimaan eikä varrella saa lyödä vastustajia.

Jos pääsette lyömään vastustajaanne takaa tai muuten ilman, että kohde huomaa iskun tulevan, iskut pitäisi tehdä mahdollisimman kevyesti ja pyrkiä välttämään takaraivoa ja munuaisia.

Panssarin vaikutus taisteluun

Panssari suojaa yhdeltä osumalta jokaisessa osumapaikassa, jossa sitä on, mutta vain panssarin peittämältä alueelta. Panssari ei uusiudu skenaarion aikana. Panssareista enemmän tarkemmissa panssarisäännöissä. Jos aiot käyttää haarniskaa Sotahuudossa koeta mahdollisuuksien mukaan harjoitella haarniskassa taistelemista ja iskujen tunnistamista jo ennakkoon.

Haavoittumisen hoito

Taisteluissa ei ole mitään ihmeparannusta, magiaa tai muuta vastaavaa. Taistelussa on kuitenkin haavureita, jotka osaavat tilkitä pikku haavoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osalle osallistujista annetaan "haavurin valtuudet". Tällainen henkilö voi taistelun kulussakin hoitaa raajoihin tulleita haavoja. Käytännössä tämä tarkoittaa että soturilta voidaan hoitaa yksi haava (ei siis yksi haava per osumakohta) taistelun aikana niin, että haava ei enää vaikuta. Järjestäjät selittävät haavurien toiminnan yksityiskohdat tehtävään valituille.

Kuolema

Kun olette saaneet kuolettavan osuman, nostakaa kätenne päänne päälle, pitäkää asettanne väärin päin kädessänne ja suojatkaa päätänne kaikella varustuksellanne. Tämän käytännön tarkoituksena on, että jokainen, jopa takananne olevat, näkevät teidän lopettaneen taistelemisen. Ensimmäisen tilaisuuden tullen poistutte pahimmasta taistelun tuoksinasta sivummalle häiriten taistelua mahdollisimman vähän.

Kun joudutte pois ottelusta, palatkaa käsiä, tai ainakin toista kättä, päänne päällä pitäen taistelun alussa osoitettuun taukopaikkaan. Pyrkikää palaamaan taukopaikallenne ilman, että kuljette omien rivienne tai vastustajienne rivistöjen läpi. Älkää keskustelko taistelussa mukana olevien kanssa, älkääkä jääkö käsittelemään mahdollisia epäkohtia tapahtuma-alueelle, vaan käsitelkää tilanne vasta taukopaikalla olevien valvojien kanssa.

Mikäli paikalta poistuminen ei onnistu taistelun takia tai paluureitillä on toimintaa mene lähimmän puun tai kiven tms. esteen luokse ja istu/pysy alhaalla odottaen tilanteen rauhoittumista. Muista pitää merkki näkyvillä niin kauan kuin olette taistelumaastossa, erityisesti silloin jos lähellä on vielä ottelussa olevia. Epäselvissä tilanteissa ilmoittakaa oma-aloitteisesti oletteko elosa vai ette, ja jos teiltä kysytään elossa oloa vastatkaa viipymättä ja totuudenmukaisesti. Elossa olevien ei ole soveliasta tietoisesti piilotella kuolleiden joukossa.

Hold

Jos taistelun aikana huomaatte tilanteen jossa joku on todellisessa vaarassa loukkaantua, huutakaa suureen ääneen "Hold!" Tällöin taistelu lakkaa ja kaikki huutavat "Hold!" niin suureen ääneen kuin kykenevät. Huomateesaan vaaratilanteen tai kuullessaan "Hold!" huudon valvojat puhaltavat pilliin tai töräyttävät sumutorvea skenaarion väliaikaisen katkaisemisen merkiksi. Kuullessaan "Hold!" huudon tai pillin tai sumutorven merkkiäänen kaikki jäävät niille sijoilleen joilla ovat ja laskeutuvat polvelle eikä ensimmäisen huudon jälkeen tulleita osumia lasketa. Vaaratilanteen selvittyä väki tarvittaessa siirtyy ennen pelin jatkamista sinne missä olivat ensimmäisen katkon tullessa mikäli ovat liikkuneet oleellisesti katkon aikana.

Kun vaaratilanne on ratkaistu, sen selvittänyt valvoja huutaa suureen ääneen "Jatkuu!" ja vahvistaa tämän tarvittaessa pillin tai sumutorven jatkumismerkillä. Osallistuvat toistavat "Jatkuu!" huudon ja taistelu jatkuu siitä mihin se oli jäänyt taistelun keskeyttäneen huudon jälkeen.

Kaikki tilanteet eivät ole vaarallisia. Esimerkiksi irroneesta miekan kärjestä voi huutaa vain "Miekkasi on rikki!" sillä taistelevalle soturille. Myöskään maahan kaatuminen ei ole vaaratilanne, ellei henkilö ole vaarassa tallautua jalkoihin. Jo tapahtuneet vahingot, kuten nilkan nyrjähtäminen, ei vaadi "Hold!" huutoa, vain jonkun avustamaan loukkaantunut ensiapupisteelle. Epävarmoissa tilanteissa kannattaa kuitenkin huutaa hold.

"Hold!" huudon väärinkäyttö taktisen tilanteen parantamiseen on ehdottomasti kielletty. "Hold!" huuto on tarkoitettu vain ja ainoastaan vaaratilanteiden ehkäisemiseen.

Valvojat

Valvojien tehtävänä on valvoa taistelun turvallisuutta. He saavat tarvittaessa keskeyttää taistelun, jos vaarallista käytöstä ilmenee tai huomauttaa yksittäiselle taisteluun osallistujalle tämän toiminnasta. He osaavat neuvoa, missä ensiapupiste on, ja heillä on puhelimet, joilla saadaan paikalle apua hätätilanteessa. Valvojat voivat myös tarkastaa aseenne turvallisuuden, jos te tai joku muu epäilee aseensa kuntoa. Valvojat voivat tarpeen vaatiessa poistaa vaaralliset aseet käytöstä myös kesken skenaarion.

Jos joku osallistujista käyttäytyy vaarallisesti tai muita suuresti häiritsevästi, valvojat voivat määrätä hänet poistumaan paikalta taistelun ajaksi. Törkeissä tai toistuvissa tapauksissa valvojat voivat määrätä jonkun poistumaan koko tapahtumasta. Käytännössä raivohullun lailla hakkaaminen tai jatkuva törkeä huijaaminen voivat johtaa tapahtumasta poistamiseen.

Jos syntyy kinaa säännöistä eivätkä osalliset itse onnistu pulmiaan ratkaisemaan, valvojat ratkaisevat tilanteen.

Säännöt lähitaisteluaseille

Sotahuudon asesäännöt ovat melko tiukat ja pehmustevaatimukset kenties suuremmat kuin mihin olet tottunut larpeissa tai kavereiden kanssa bofferoidessa. Sotahuuto ei ole larppi jossa on harvoja lyhyitä yhteenottoja vaan tapahtuma joka on koko viikonlopun pituudelta jatkuvaa taistelua. Sotahuudossa tulee myös vastaan ihmisiä joilla on erilainen näkemys sopivasta lyöntivoimasta. On myös odotettavissa että osumia tulee arkoihin paikkoihin ja tavoilla joita ei voi nähdä ennalta. Tästä syystä aseiden on oltava erityisen turvallisia.

Säännöstön tarkoituksena on antaa minimivaatimukset sekä ohjearvoja Sotahuudossa käytettäviin aseisiin. On suotavaa käyttää vielä näitä arvoja paksumpia pehmusteita erityisesti jos tietää käyttävänsä itse paljon voimaa taistellessaan. Asetarkastajat voivat kieltää vaaralliseksi katsomansa aseen käytön vaikka se nimellisesti täyttäisikin nämä vaatimukset.

Kaikki tapahtumaan tuodut aseet tarkastetaan järjestäjien toimesta ja merkitään hyväksytyiksi jos ne todetaan turvallisiksi. Tarkastamatonta asetta ei saa käyttää.

Mikäli ase hajoaa taistelussa, sillä ei missään nimessä saa jatkaa taistelemista. Tällaisella aseella ei saa enää edes torjua, vaan se tulee poistaa taistelusta mahdollisimman nopeasti. Jos havaitsette vastustajallanne rikkoutuneen aseen, huomauttakaa siitä hänelle älkääkä jatkako taistelua hänen kanssaan. Rikkoutuneita aseita ei saa korjata taistelun aikana vaan vasta taistelujen välisellä tauolla. Vaarallisiksi muuttuneet aseet voidaan poistaa tapahtumasta, vaikka ne olisivatkin alunperin läpäisseet turvatarkastuksen. Varautukaa siihen, että aseet saattavat vioittua taistelujen aikana - korjaustarpeita ja vara-aseita kannattaa ottaa mukaan hieman enemmän kuin olettaisi tarvitsevansa. Järjestävät eivät tarjoa korjaustarpeita hajottamiinne aseisiin. Yleistä

Aseina käytetään boffereita eli pehmoaseita. Sellaisen tekemiseen on olemassa hyviä ohjeita, esimerkiksi Maahinkainen ry:n ohje. Liveroolipeleissä käytettäviä lateksiaseita ei hyväksytä.

Näissä säännöissä pehmusteista puhutaan jatkuvasti solumuovina ja vaahtomuovina mutta myös muita ominaisuuksiltaan vastaavia materiaaleja saa käyttää. Solumuovi on jokseenkin sitä mistä retkipatjat on tehty, vaahtomuovi on paljon pehmeämpää ja sitä voi löytyä esimerkiksi tavallisen sängyn patjan sisältä. Erilaiset putkieristeet ovat erittäin hyviä sillä ne on helppo kiinnittää aseeseen ja ne pysyvät hyvin paikallaan. Esimerkiksi climasnap-putkieristeestä on kosolti hyviä kokemuksia.

Melkein kaikki historialliset asetyypit ovat sallittuja, vaikkapa bofferihangot. Pyrkikää kuitenkin aseistusta valitessanne uskottavaan ryhmäilmeeseen. Kiellettyjä aseita ovat mm. epähistorialliset, taistelukäyttöön sopimattomat ja vaikeasti mallinnettavat asetyypit: bofferisauva, varstat ja muut lerpuuvartiset aseet sekä pienet heittoaseet (tikarit, heittotähdet).

Aseissa on hyvä käyttää runkoputkena hyväksi havaittua PVC-putkea. Runkoputki ei saa tuntua pehmusteiden läpi vaikka sormilla painaisi vähän kovempaakin. Tämä vaatii huolellista pehmustusta erityisesti putkien päiden kohdalla. Putken kumpikin pää on pehmustettava kaikissa aseissa jollakin tavalla. Pommeliin tai muun aseen käyttäjän puoleiseen päähän riittää 15 mm kerros solumuovia.

Lasikuitu on sallittu ainoastaan 20mm ja 25mm paksuisena. 20mm paksuutta saa käyttää vain keihäissä ja varsiaseissa, 25mm lasikuitua vain vähintään 3 metriä kokonaispituudeltaan olevissa aseissa. Lasikuituaseiden on oltava tulpattu erityisen huolellisesti molemmista päistään ja teipattu piiloon koko pituudelta.

Bambu ei ole sallittu runkoputkeksi. Bambua voi käyttää vahvikkeena putken sisällä, mutta se ei saa tulla liian jäykäksi. Lisäksi nämä aseet tulee kierrättää outojen aseiden pisteen kautta pääasetarkastajalla, joka katsoo onko ase liian jäykkä.

Kaikille aseille yhteinen minimivaatimus iskuosan pehmusteelle on 23mm. Muissa sellaisissa osissa joilla voi osua vahingossa, esimerkiksi miekan lape, pehmustetta on oltava vähintään 15mm.

Aseissa joita saatetaan käyttää pistämällä on oltava asianmukainen pistokärki. Pistokärki koostuu riittävän kestävästi tulpatusta ja päästä pehmustetusta runkoputkesta, runkoputken yli ulottuvista vaahtomuovia tukevista "lyömäteristä" sekä vaahtomuovikärjestä. Kärjen saa teipata piiloon mutta sitä ei saa teipata lyttyyn niin että siitä tulisi kova. Teippiin on hyvä pistää pieniä reikiä jotta kärki ei kovetu ilman pakkautumisen vaikutuksesta lyödessä.

Kilvet

Tapahtumaan saa tuoda kilven. Kilven reunat on pehmustettava turvallisiksi. Varma ja helppo tapa on laittaa reunan ympäri puutarhaletkua ja sen päälle 15 mm solumuovia (kuva) (Ryhmä Rämä). Myös kilven etuosa pitää olla pehmustettuna vähintään 8mm solumuovilla ja peitetty joko teipillä tai kankaalla (johon voi taiteilla oman ryhmän tunnuksen). Kilven sisäpuolella ei saa olla kulmia/ulokkeita jotka voivat olla vaaraksi käyttäjälleen tai muille. Esimerkkinä kilven kahvan terävät kulmat/katkaisemattomat kiinnityspultin päät tai muut vastaavat.

Tarkempia sääntöjä eri asetyypeistä

Miekat

Kaikissa miekoissa tulee olla pistokärki. Pistokärjen vähimmäispehmustemäärä riippuu miekan kokonaispituudesta. Alle 110cm miekoissa riittää 8 cm, sitä pidemmissä miekoissa vaaditaan 12 cm superlonikärki.

Koska aseiden pituuden kasvaessa myös lyöntien voima kasvaa, on ehdoton yläpituusraja kahden käden miekoille käyttäjän oma pituus.

Jos miekkaan haluaa tehä käsisuojuksen (ns. käsikupin), on se tehtävä niin jäykäksi, että se todella suojaa sormia lyönniltä. Myöskään käsisuojuksessa ei saa olla teräviä kohtia, joilla saattaisi vahingoittaa itseään tai muita.

Esimerkkikuvia kärjen rakenteesta ja käsisuojuksesta (Ryhmä Rämä).

Keihäät

Turvallisten keihäiden tekemisessä on kaksi tekijää: Riittävän paksu rakenteeltaan hyvä pistokärki, sekä sopivasti joustava varsi.

Varsi ei saa olla tehty liian jäykäksi, sillä varren joustaminen heikentää osumia pahemmissa tilanteissa. Varsi ei toisaalta saa myöskään joustaa liikaa, ettei keihäällä voi tehdä kyseenalaisia lyöntejä esimerkiksi kilven taakse heilahduksen avulla. Varsiputkeksi suositellaan siis joko 50mm PVC-putkea, tai kahta sisäkkäistä putkea jotka on kiinnitetty toisiinsa vahvalla liimalla ja tulpattu hyvin päistään.

Keihään pistokärjessä on oltava vähintään 15 cm pitkä ja riittävän leveä vaahtomuovipehmuste joka on tuettava niin ettei se pääse taittumaan sivuun pois iskun tieltä.

Varstat ja muut ketjuaseet

Varstat, ketjukuulat ja muut aseet joissa runko ei ole yhtenäinen ovat kiellettyjä koska niissä ei voi säädellä iskun kovuutta.

Kirveet ja nuijat

Kirveillä ja nuijilla tarkoitetaan lyömäaseita joissa on selvä terä tai iskukohta varren päässä. Vain tuolla erikseen pehmustetulla osalla tulleet osumat lasketaan, eikä aseen varrella saa lyödä vastustajia.

Iskuosassa pitää runkopehmusteen lisäksi olla vähintään 5cm vaahtomuovia tai 30mm solumuovia. Rungon päässä pitää olla 5cm paksuinen vaahtomuovipistokärki varmuuden vuoksi. Mikäli asetta käytetään pistoaseena (piikkipäinen nuija tai kirves) pitää pistokärjen olla vähintään 12cm pitkä.

Kirveissä ja nuijissa runko pitää pehmustaa 15mm pehmustekerroksella siltä osin joka ei ole kahvaa eikä kahva saisi olla pituudeltaan yli puolta aseen kokonaispituudesta. Suositeltavaa on kuitenkin laittaa lisäpehmustusta iskuosan viereen tai hamarapuolelle vahinkoiskujen varalta.

Mikäli kirves tai nuija on pitkä, se luokitellaan varsiaseeksi ja pehmustetaan sen mukaan

Varsiaseet

Varsiaseilla tarkoitetaan aseita joissa on pitkän varren päässä lyömäterä. Joissain varsiaseissa on historiallisestikin ollut myös pistoterä. Varsiaseiden joukko on kirjava. Pyrkimyksenä on sekä luoda näille turvalliset käyttösäännöt että helpottaa asetyyppien tunnistamista koska taistelutilanteessa voi olla vaikeaa erottaa hilparia tavallista paksummasta keihäästä.

Varsiaseen maksimipituus on maasta katsoen se korkeus johon käyttäjä ylettää kädellään varvistamatta.

Varsiaseita koskevat pistokärkien, varren jäykkyyden ja varren pehmustamisen kohdalla samat säännöt kuin keihäitäkin.

Varsiaseiden historiallinen käyttötarkoitus liittyi siihen voimaan joka saadaan lyöntiin pitkän varren ja raskaan lyömäterän avulla. Tämä tarkoittaa käytännössä että lyömäterältä vaaditaan vielä enemmän pehmustetta kuin muissa lyömäaseissa ollakseen turvallinen. Terässä on oltava runkopehmusteen lisäksi vähintään 30 mm solumuovia ja 5cm vaahtomuovia tai vaihtoehtoisesti 75 mm vaahtomuovia. Suositeltavaa on laittaa hieman lisäpehmustetta varteen iskuterän viereen ohilyöntien varalle.

Vaahtomuoviterän päälle saa laittaa jäykempää eristettä antamaan muotoa terälle kunhan terään ei jää kovia muotoja.

Jos varsiaseeseen halutaan välttämättä tehdä "väistin" varteen, se pitää tehdä ilman kovia rakenneosia - vaikkapa ylimääräisellä 2x15mm palalla eristettä.

Varsiaseiden momentti riippuu varsiaseiden pituuden lisäksi aseen - ja erityisesti terän - painosta. Pyrittäköön siis tekemään varsiaseista mahdollisimman kevyitä näiden rajoitteiden puitteissa.

Lyömä- ja pistoterät on tehtävä selkeästi erotettaviksi osiksi jotta taistelutilanteessakin huomaisi mistä osasta asetta isku tulee.

Glaivet on tehtävä selvästi yksiteräisiksi jolloin terä voi jatkua lyömäosiostaan suoraan pistoteränä. Kaikki moniteräisten varsiaseiden terät on selkeästi teipattava eri värisiksi kuin itse varsiosa. Mustan, ruskea ja hopea riittävät pitkälle ja näyttävät paremmalta kuin räikeämmät värit. Ohjeet löydät sen omalta sivulta, Glaiven teko-ohjeet.

Sotakoneet

Sotakoneet kuten tykit ja katapultit arvioidaan tapauskohtaisesti. Niistä on hyvä kysellä järjestäjiltä jo ennen tapahtumaa, ja on hyväksi jos ne saadaan tapahtumapaikalle hyvissä ajoin perjantaina arvoitavaksi. Foorumeilla pohditaan sallittuja ammustyyppejä ja sotakoneita. Viimeinen sana sotakoneiden käytöstä on järjestäjillä.

Näille laitteille ei voi helposti määritellä pauna- tai pehmusterajoja ja ne arvioidaan tervettä järkeä käyttämällä. Jos mahdollista, olisi hyvä tehdä heittokone niin että sen voi paikan päällä virittää johonkin maksimivoimakkuuteen harkinnan mukaan. Jousitoimisissa koneissa se voisi onnistua esimerkiksi jousen pituutta säätämällä, katapulteissa vastapainoa muuttamalla.

Oleellisinta on se että voimme järjestäjinä vakuuttua sotakoneen ja sitä käyttävän miehistön olevan kokonaisuutena riittävän turvallinen sotahuutoon.

Jousi- ja heittoasesäännöt

Sotahuudossa saa käyttää jousia, pitkäjousia, varsijousia ja muita aseita, joilla voi ampua nuolikuuroja vihollisen niskaan sekä heittoaseita. Koska muista aseista poiketen nuolet ja heittoaseet eivät ole ampujansa hallinnassa lennon aikana, niitä käsitellään säännöissä erikseen.

Nuolet on tehtävä huolellisesti. Oikein tehdylläkin nuolella voi käydä vahinko joka voi puhkoa silmiä. Siksi jokaisen ampujan on oltava näistä uhkista tietoinen. Nuoli voi kimmotessaan kääntyä ja jatkaa matkaansa pehmustamaton perä (nokki) edellä tai katketa ja lennättää teräviä puunsäleitä ympäriinsä. Jälkimmäinen uhka voidaan minimoida teippaamalla puuvarret, mutta kimpoamiseen auttaa ainoastaan vastuullinen käytös.

Jousella ei saa saa ampua täydellä jännityksellä viittä metriä lähempää. Opetelkaa jo ennen tapahtumaa käyttämään ainoastaan tarvittava määrä voimaa, sillä nuoli lentää kyllä pari metriä suoraan hyvinkin pienellä jännityksellä ja nuoli kimpoaa sitä helpommin mitä kovemmin se osuu kohteeseensa.

Samaa nuolta tai heittoasetta ei saa käyttää kahta kertaa skenaarion aikana, ja ammutut nuolet on tarkastettava skenaarioiden välissä siihen valtuutetun henkilön toimesta. Asetarkastaja kertoo heittoaseiden osalta täytyykö ne viedä erikseen tarkastettavaksi vai saako käyttäjä itse suorittaa tarkastuksen.

Jouset ja nuolet tarkastetaan järjestäjien toimesta varsinaisen tapahtuman alussa, muiden aseiden tarkastamisen yhteydessä. Sekaannuksen välttämiseksi kukaan muu kuin aseen kyseiseen taisteluun tuonut taistelija ei saa ottaa kantama-aseita käyttöönsä tai ryhtyä siirtämään niitä taisteluiden aikana. Ammukset ja heittoaseet saa toki siirtää jaloista pois, mutta piilotusleikkeihin ei ryhdytä.

Heittoaseet

Heittoaseeksi kelpaa ase joka on kauttaaltaan pehmustettu ja painoltaan ja malliltaan turvallinen heitettävä. Asetarkastaja määrittelee aseen turvallisuuden ja saako sitä käyttää myös lähitaistelussa. Aseen pitää myös olla historiallista mallia ja järkevän kokoinen, ei siis heittoveitsi tai heittotähti tai heitettäviä miekkoja. Mikäli heittoaseen sisällä on kova runko ja sitä aiotaan käyttää myös lähitaistelussa pitää sen kattaa myös lähitaisteluaseelle annetut turvavaatimukset rakenteen ja pehmusteiden suhteen. Pehmeärunkoisia aseita saa käyttää lähitaistelussa ellei asetarkastaja sitä erikseen kiellä. Heittokeihään turvallinen ohje löytyy omalta sivultaan, Heittokeihään teko-ohjeet. Heittokeihäiden minimipituus on yksi metri.

Jouset

Jousien vetolujuus on rajoitettu 25 paunaan (lb). Tätä voimakkaampia jousia ei sallita. Paunamäärillä tarkoitetaan sitä voimaa joka vaaditaan jousen virittämiseen nuolen pituudelle. Tämä voidaan mitata asettamalla jänne vaikkapa vaakaa tai kalapuntaria vasten ja virittämällä jousi siihen kohtaan johon se nuolen kanssa viritettäisiin. 25 paunaa on 11,4 kiloa.

Jousissa on kovat ja melko terävät päät. Varokaa ettette sohi niillä turhaan taisteluiden aikana. Ne saa myös pehmustaa.

Nuolet

Nuolien tekemiseen löytyy mainio Pasi Jumppasen ohje.

Nuolen kärjen pehmustus tulee olla riittävä. Riittävänä pehmustuksena pidetään vähintään 5cm paksua vaahtomuovikerrosta ja vähintään 2cm solumuovia. Myös muita materiaaleja saa käyttää kunhan ne vastaavat pehmeydeltään tässä esitettyjä. Jos saatte nahkapään tai tussunuolen (tai miksi sitä haluaakaan kutsua) ominaisuudet vastaamaan tätä pehmustusta, vaikka pehmusteena onkin kangasta ja nahkaa, ne voidaan hyväksyä.

Nuolen kärki ei saa mahtua silmäkuoppaan (kärjellä tulee olla 5cm halkaisija) eikä nuolen kärjessä saa olla oikeaa, terävää kärkeä sisällä. (Joskus on nähty kärjen sisälle unohtuneita taulukärkiä jotka olisivat voineet puhkaista koko kärjen ja mahdollisesti kohteensa samalla.) Myöskään kärki ei missään tapauksessa saa kääntyä sivuun osuessaan kiinteään esteeseen.

Nuolen varren päässä tulee olla kolikko tai muu vastine (olkoon se sitten metallia, paksua nahkaa tai puuta) estämässä varren päääsyä puhkaisemaan pehmusteita. Pelkkä puutappikin pääsee patjasta ja supelonista ennen pitkää läpi jollei sitä jotenkin estä. Yksi toimiva tapa on liimata vaikkapa 2cm pätkä harjanvartta, johon on porattu nuolenvarren kokoinen reikä, tiukasti nuolenvarren kärkipäähän. Tämän kanssa kolikkoa ei tarvia ja lisäksi se tukee koko kärkeä mukavasti.

Nuolen tulee olla sulitettu ja nuolen varressa tulee olla esim. teippiä estämässä sälöytymistä varren katketessa. Tämä siis jos käyttää puisia varsia. Mikäli varsi on ei-säröytyväää materiaalia mitään päällystettä ei tarvita. Suosittelen paksua ja jäykkää pakkausteippiä,liian ohut teippi päästää sälöt lävitseen.

Nuolessa tulee olla nokkisuoja suojaamassa silmää kääntyneen tai kimmonneen nuolen nokilta. Nokkisuojan kannattaa valmistaa Wizzylin nokkisuojaohjeen mukaan (katso myös kuva valmiista nokkisuojasta). Nokkisuojan voi valmistaa laittamalla ohjeenmukainen suoja nokin kummallekin puolelle. Nokkisuojan voi valmistaa myös ilman ohjeessa mainittua puutarhaletkua, mutta sen käyttö on suositeltavaa. Nokkisuojien toimivuudesta ja haittaavuudesta halutaan palautetta jotta tulevina vuosina saataisiin toimivampia ja parempia ratkaisuja.

Lisätietoja nokkisuojan rakentamisesta löytyy nuolen teko-ohjeet sivulta).

Tavoite olisi saada aikaan turvallinen, lievästi etupainoinen projektiili joka tuntuu korkeintaan yhtä pahalta kuin normaaliosuma bofferimiekasta. Ottakaa huomioon myös että nuolet tulevat yleensä yllättäen, kohde ei ehkä ehdi jännittämään lihaksiaan tai muuten valmistautumaan osumaan nuolestanne.

Lisäksi järkeä saa käyttää. Jos nuoli on liian kova, liian painava, ei selvästikään lennä oikein jne. se tullaan hylkäämään. Nuolet ja jouset voivat olla vaarallisia eikä niiden kanssa leikitä. Tarpeen vaatiessa nuoli testataan ampumalla sillä käyttäjää kohtalaisella voimalla lähietäisyydeltä.

Nuolessa tulisi olla kolme sulkaa. Kaksisulkaiset hyväksytään kyllä, mikäli sulat ovat kunnossa ja nuoli lentää suoraan, mutta suosittelen silti laittamaan sen kolmannenkin sulan. Muovi- tai luunokit eivät myöskään ole pakollisia, mutta vähentävät riskiä nuolenvarteen tehdyn lovinokin lohkeamisesta. Jänne saattaa tälläisissä tapauksissa heittää irronneen sälön kauaskin.

Suosittelemme nokkia tehdessä tekemään porakoneella reiän ja sitten puukolla kaivamaan uran auki reikään asti. Näin loven pohja jää pyöreäksi eikä lohkea niin helposti, ja on ystävällisempi jänteellekin.

Nuoleen merkitään minkä ryhmän nuoli on kyseessä. Tämä helpottaa nuolien palauttamista ryhmille skenaarion jälkeen. Jokainen ryhmä valitsee itselleen 1-3 teipin väriyhdistelmän (ilmoitelkaa omanne foorumilla, niin vältytään päällekkäisyyksiltä) ja merkitsee sillä nuolen. Ryhmämerkki laitetaan nuolen varteen kärjen lähelle. Jos haluat merkitä omat nuolesi vielä erikseen (suositeltavaa) niin henkilökohtaisen merkin saa laittaa muualle kuin ryhmämerkille varattuun kohtaan.

Tänäkään vuonna IDV-nuolia ei sallita Sotahuudossa. Niiden toimivuutta testataan skenaarioiden ulkopuoella tulevien vuosien linjauksen selvittämiseksi. Kiinnostuneet ovat tervetulleita koeammuttaviksi.

Haarniskasäännöt

Sotahuudossa sattuu ja tapahtuu, ja kaikenlaisten suojien käyttäminen on suositeltavaa. Tapahtuman historiallisen luonteen takia peliteknisesti haarniskana toimii vain näiden sääntöjen mukainen panssari. Panssarin ulkonäköön ja realistisuuteen tulee panostaa ja historiallisen mallin mukaan tekeminen on suositeltavaa. Historiallisista mutta tapahtumakehykseen oudoista panssareista kehotetaan ottamaan yhteys järjestäjiin etukäteen.

Suojus ei saa olla tarpeettoman terävä tai kulmikas. Käsisuojien siivekkeet, metallilevyjen reunat ym. tulee hioa mahdollisimman pyöreiksi.

Nykyaikaisia materiaaleja, esim. alumiini, titaani ja muovi, ei hyväksytä haarniskan materiaaliksi muutoin kuin yksittäisissä pikkuosissa kuten napeissa, niiteissä ym. Epäautenttiset materiaalit hyväksytään vain jos ne selvästi jäljittelevät autenttista haarniskamateriaalia ja vastaavat tätä niin ulkonäöltään, painoltaan kuin vahvuudeltaan.

Rengaspanssarit

Rengashaarniska on aina sopiva ja helpohkosti tehtävä hyvännäköinen varuste. Ohjeita rengaspanssarin tekemiseen löytää esimerkiksi Ilendilin Rengaspanssari-artikkelista ja Hauberk Pattern-tekstistä.

Niittaamattomissa panssareissa neljä yhteen -kudoksella langan paksuuden suhde lenkin sisähalkaisijaan täytyy olla vähintään 4/25. Esimerkiksi 1,6 mm:n langalla lenkin sisähalkaisija saa olla korkeintaan 10mm, ja 2 mm:n langalla 12 mm. Muilla kudoksilla tehdyn panssarin tulee kestävyydeltään vastata tätä.

Rengaspanssarin täytyy olla valmistettu metallista.

Nahkapanssarit

Nahkapanssariksi hyväksytään vähintään 3 mm paksu keittämällä kovetettu tai muu todella jäykkä nahka. Tällä tarkoitetaan nahkaa joka pysyy muodossaan ilman tukea ja joka vastustaa selvästi vääntämistä. Nahkapanssariksi hyväksytään myös vähintään 6 mm paksu pehmeästä nahasta tehty suoja joka saa olla tehty monesta kerroksesta ohuempaa nahkaa.

Levypanssarit

Levypanssarin tulee olla valmistettu 1mm tai paksummasta metallista jos se on muotoon pakotettu tai peittää suojattavan pinnan kauttaaltaan (kuten lamellaari tai vastaava). Jos panssari on koottu toisistaan erillisistä paloista tai suikaleista jotka on kiinnitetty nahkaan tai kankaaseen (kuten splintmail tai vastaava) sen tulee olla valmistettu 1,5mm tai paksummasta metallista.

Levyn kaikki kulmat ja reunat tulee olla hiottu tylsiksi. Mikään levypanssarin osa ei saa iskun seurauksena vahingoittaa käyttäjäänsä tai muita. Kyynärkuppeja käyttäviä taistelijoita kehotetaan varomaan, ettei vahingoita niillä muita.

Kangaspanssarit

Kangaspanssarin tulee olla näkyviltä osiltaan puuvillaa, pellavaa tai muuta luonnonmateriaalia. Sisäosiin ja täytteeksi saa käyttää myös heinää, hevosen häntäjouhia tai muuta sopivaksi katsomaansa luonnonmateriaalia. Tekokuidut ovat kiellettyjä.

Kangaspanssari saa olla valmistettu "nakkitakkitekniikalla" tai pehmustuksen päältä tikkaamalla. Monikerroksiset suojat pitää myös tikata. Tikkaamattomia pehmustevaatteita kuten tyynyjä ei lasketa panssareiksi.

Kangaspanssarin tulee olla riittävän paksu puristuksessakin. Testaa tätä esimerkiksi latomalla kunnolla painoa pöydällä olevan panssarin päälle. Yhteen tikatuista kangaslevyistä tehdyn haarniskan tulee tällöin olla vähintään 10 mm paksuinen, nakkitakin tai muunlaisen kangaspanssarin vähintään 15 mm paksu.

Kypärät

Kypäräksi hyväksytään kaikki mikä suojaa päätä oikeasti tapaturmilta. Poikkeuksena muista suojavarusteista myös muovi ja muut selkeän epäautenttiset materiaalit ja mallit käyvät. Esimerkiksi lätkäkypärästä saa siis suojauksen. Pyöräilykypäriä ei kuitenkaan kelpuuteta, koska niiden tarkoitus on hajota iskun sattuessa ja iskuja ottanut kypärä ei olisi enää rakenteellisesti kelvollinen bofferoinnissa tai alkuperäisessä käytössä. Sama pätee myös muihin yhden iskun kestäviin suojavarusteisiin.

Kypärien sisällä tulee turvallisuussyistä olla jonkinlainen pehmustus tai kannattelujärjestelmä joka erottaa metallikuoren käyttäjän päästä. Pehmustehuppu tai nahkainen kypärän sisus käy mainiosti.

Kypärässä ei saa olla suuria kovia ulokkeita jotka voivat toimia vipuvartena ja vahingoittaa siten käyttäjän niskaa. Esimerkiksi rumat ja epäautenttiset sarvet viikinkikypärissä ovat kiellettyjä. Jos kypärässä on leukaremmi, se ei saa aiheuttaa käyttäjälleen tukehtumisvaaraa.

Nykyaikaiset kypärät pitää olla naamioitu (huppu, huomaamaton väritys, kuten hopeanharmaa spray) jotta niistä saa panssaripisteen.