Boffaus

Bofferointi eli boffaus tai vastaavasti pehmomiekkailu (vaikka myös muita kuin miekkoja käytetäänkin) on kamppailulaji jossa otellaan pehmoaseilla eli boffereilla. Artikkelin kappalejako on huono tällä hetkellä. Muokkaa paremmaksi

Katso myös:

• Säännöt lyhyesti
• Bofferoinnin sanasto
• Bofferointi ulkomailla

Lajin kuvaus

Bofferointia voidaan harrastaa pelkästä mätkimisen ilosta, itsensä kehittämiseksi, historiallisten taistelutekniikoiden oppimiseksi (*), kuntoilun vuoksi tai taistelun elävöittämiseksi. Syyt boffaamiseen voivat siis olla monet. Bofferoinnin idea on siinä, että aseet pehmustetaan niin että varusteiden ollessa ehjiä ja järkevällä käytöllä niillä ei voi vahingoittaa. Bofferi voidaan siis antaa aloittelijan käteen ja hänet voidaan laskea suoraan ottelemaan/taistelemaan. Mitään erityisiä suojavarusteita ei tarvita, koska lajin turvallisuus lähtee käytettävistä aseista. Omaa mukavuutta voi tosin lisätä käyttämällä kypärää ja alasuojia ja monet tekevätkin niin. Lisäksi yleisesti käytössäolevissa boffaussäännöissä palkitaan haarniskan käytöstä, ja historiallista tyyliä haluttaessa voi taistelutapahtumassa olla toivomus historiallisesta varustuksesta. Minimissään lajin aloittamiseen riittää kuitenkin kaksi ehjää bofferia ja kaksi innokasta harrastajaa.

Pidemmälle vietynä pehmomiekkailu tarjoaa haasteita niin fyysiselle kuin henkisellekin suorituskyvylle. Järjen käytöllä ja taidolla menestyy paljon paremmin kuin vain voimaperäisellä huitelulla. Samoin aseiden ja aseyhdistelmien monipuolisuus tarjoaa suurta vaihtelua. Pehmoasetekniikalla on toteutettavissa niin miekat, tikarit, nuijat, kirveet, keihäät,hilparit, varstat, jouset kuin erilaiset kilvetkin sekä tietysti oman mielikuvituksen ja fantasian tai scifin jännemmät aseet. Myös taisteluun osallistujein määrä on periaatteessa vapaa aina kaksintaistelusta massataisteluun asti. Tämä onkin yksi boffauksen suurimmista eduista. Kovilla aseilla kontrolloidusta kaksintaistelusta joukkotaisteluun pääseminen vaatii harjoittelua ja oikeita varusteita huomattavasti enemmän. Pehmoaseilla voidaan periaatteessa aloittaa joukkotaistelu melkein heti aseen käteen saannista lähtien. Myös panssarien käyttö on myös mahdollista, mikäli haluatte tunnelma tai käyttämäne säännöt antavat niistä jotain hyötyä.

Periaateessa bofferoinnilla ei ole ikärajaa. Pehmomiekoilla voi kamppailla ja ihan lapsista eli alle kouluikäisistä alkaen aina siihen asti kuin innostusta riittää. Lasten osalta boffaus on useimmiten kuitenkin enemmän leikkimistä kuin kamppailua ja useimmissa ryhmissä yleisiin harjoituksiin osallistujilta vaaditaan sen verran ikää ja kokoa että osallistujat pysyvät muiden mukana. Sotahuudossa on esimerkiksi 15 vuoden ikäraja, mutta ryhmien harjoitteluun voinee osallistua vapaasti yksilöstä riippuen 10-15 ikäisenä. Asiaa kannattaa tiedustelta lähimmiltä ryhmiltä itseltään. Tuota nuorempien ei silti tarvitse menettää toivoaan, vaan he voivat harjoitella itsensä ikäisille suunnatuissa tapahtumissa ja harjoituksissa (jotkut seurat tarjoavat lastenbofferikerhoja tms.), tai kaverien kanssa.

(*) Bofferin keveys ja tuntuma ei vastaa oikeita aseita, mutta muissakin lajeissa on omat heikkoutensa: esim. SCA:n rottinkitaistelussa ei saa lyödä polveen tai sen alapuolelle ja teräsaseita käyttävissä lajeissa ei iskuja viedä perille kunnon voimalla ja pistojen ja erityisesti nuolien ja heittoaseiden mallintaminen on hyvin hankalaa. Oikeat taistelun periaatteet pätevät kyllä bofferoinnissakin, joskin joitain tekniikoita pitää hieman muuttaa aseen ominaisuuksia vastaaviksi.

Säännöt

Boffauksessa voidaan periaatteessa käyttää mitä tahansa säännöstöä jonka osallistujat sopivat keskenään. Suurin osa harrastajista käyttää kuitenkin Sotahuudossa käytössä olevia sääntöjä joko suoraan tai hieman soveltaen. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä että osuma raajaan tekee raajasta käyttö kelvottoman ja osuma muualle kuin raajaan tiputtaa ottelijan ottelusta pois. Molemmat jalat tai molemmat kädet menettänyt henkilö, tai henkilö jonka jo menetettyyn raajaan lyödään uudestaan tippuu myös ottelusta pois. Panssarit suojaavat yhdeltä osumalta osumakohtaa kohden.

Säännöt lyhyesti

Varusteet

Bofferoinnissa ylivoimaisesti käytetyin ase on yhden käden miekka ristimallisella väistimellä. Muita yleisesti käytettyjä aseita ovat kahden käden miekka, tikari, keihäs, hilpari, jousi, heittokeihäs ja varsta (joka on ainakin vuonna 2008 kielletty Sotahuudossa). Lisäksi käytetään paljon kilpiä. Kilpiä on monen kokoisia, muotoisia ja laatuisia, mutta tyypillisimmät kilvet ovat remmikiinnitteinen "heater"-mallinen kilpi, pyöreä kilpi joko remmi ja keskikahvamallisena ja neliskulmainen tornikilpi remmikiinnityksellä. Aseiden valmistuksesta omalla sivullaan.

Treenaus Suomessa

Suomessa on runsaasti säännöllisesti bofferoivia ryhmiä ympäri Suomea. Ajankohtaista tietoa saat Bofferointitreenit-sivulta. Ryhmiä motivoi yleensä erityisesti vuoden päätapahtuma Sotahuuto. Suurempia tapahtumia voit selata Tapahtumakalenterista.

Bofferoinnin historiaa

Siitä, kuka alunperin keksi bofferoinnin, ei ole varmaa tietoa. Boffereita on käytetty jo kauan (kymmeniä vuosia?) Yhdysvalloissa SCA-fighting:ssa (rottinkitaistelu) alaikäisten harjoitusvälineinä ennen siirtymistä rottinkisiin aseisiin. Matalan aloituskynnyksen ja helposti ja halvalla hankittavien varusteiden takia laji on levinnyt paljon alkuperäistä käyttöä laajemmalti. Lisäksi jonkinlaisia pehmeitä aseita "proto-boffereita" on epäilemättä kehitelty varmasti "toisiltaan tietämättä" eri tahojen toimesta. Suomeen laji on tullut alkujaan larppien eli näytelmäroolipelien konfliktinmallinnusvälineenä ja siksi boffaus edelleen usein liitetäänkin (tai aiemmin liitettiin) larppaamiseen. Laji on kuitenkin irtautunut larppaamisesta ja vaikka taistelupainotteisen larpin ja elävöittämispainotteisen boffauksen raja on olematon ja monissa larpeissa boffaus on yhä keino ratkaista konfliktiti, niin pääosiltaan lajit ovat erilliset ja niitä voi harrastaa erikseen. Larp-harrastuksen kautta boffaukseen päätyneiden rinnalle on noussut yhä suurempi joukko "pihaboffaajia" joiden juuret ovat ennemminkin puumiekoissa ja leikkisässä taistelussa. (Tämä on vain arvailua. Joku jolla on oikeaa tietoa voisi kirjoittaa)

Bofferointi omana aktiviteettinaan alkoi muodostua, koska taistelupainotteisella pelaamisella oli kysyntää. Ennen Sotahuutoa järjestettiin jonkin verran mutta epäsäännöllisesti taistelupainotteisia tapahtumia. Suorina innoittajina Sotahuudolle toimivat Faravia II - Tuonen porteilla (2004), Warhammer Live - Valtakunta liekeissä (2004) ja Perämeren Piraatit (2004).

Ensimmäisen Sotahuudon (2005) myötä lajin välineet ja säännöt kuten alkoi standardoitua, ihmiset harjoitella enemmän ja tarkoitushakuisemmin ja verkottua kattavammin. Sotahuudon ympärille alkoi syntyä bofferointiryhmiä. Tämä kehitys on jatkunut kasvavana trendinä.

Bofferointi ulkomailla

Pääartikkeli: Bofferointi ulkomailla

Bofferointi on varsin universaali ilmiö, ja sitä harrastetaan muodossa tai toisessa lähes kaikkialla maailmassa. Eri maiden välillä on melko suuria eroja bofferointisäännöissä, ajattelutavoissa ja verkostoitumisessa. Suuressa mittakaavassa bofferointia harrastetaan ainakin Pohjois-Amerikassa ja Euroopan maissa. Pääartikkeli kartoittaa eri maiden boffausta ja sen yhdistyksiä ja käytäntöjä.

Bofferointi mediassa

Bofferointi on edelleen melko tuntematon olio suomalaisten keskuudessa. Muutaman kerran se on kuitenkin ylittänyt uutisointikynnyksen.

• Oriveden paikallislehdessä juttu syksyllä 2007. (Löytyykö linkitystä?)
• Aamulehti Moro kirjoitti 29.7.2007 artikkelin Pirkanmaan boffaajista.
• TV1 ohjelma Aamusydämellä esitti 12.2.2008 Erik ja Heikki Kasurisen haastattelun liveroolipelaamisesta, jossa sivuttiin myös bofferointia ja Sotahuutoa.
• 2008 monet mediat (Yle1(radio), mtv3 uutiset, ajankohtainen kakkonen) asettivat katseensa sotahuutoon, esim MTV3:n kymmenen uutisten loppukevennyksen muodossa.

Aiheesta muualla

• [1] Bofferointi suomenkielisessä Wikipediassa.