Camulosin Villikarjut

Camulosin Villikarjut, Kelttiporukka, Skotlannin Siniset Paholaiset, Saatanan Kyylät ja Pellekarjut, eli pekonia ja haggista suoraan selustaanne.

Camulosin Villikarjut on Sotahuudon legendaarisin (ja ainoa) lähes pelkkiin jousiin painottuva ryhmä. Jo muinaisista ajoista Possut on tunnistanut villisti korvissa heiluvasta kiltistä, sinisestä strategiset paikat peittävästä sotamaalista ja taukoamattomasta kärsänauonnasta. Ryhmän varustus on äärikevyt, juurikin tuo kiltti, sotamaali ja hyvällä tuurilla tai röyhkeydellä myös ase. Possuilla on kai vieläkin enemmän jousia ryhmässään kuin kaikilla muilla yhteensä ja enenevissä määrin taitoa niiden käyttöön. Joukko on äärikevyt skirmish- ja rynnäkköryhmä ollen eniten kotonaan juostessaan ympäri pöpelikköä ampumassa hitaampia, tahtoo sanoa kaikkia muita selkään.

Possujen paikalle rahtaama sima on myös tunnetusti parasta Sotahuudossa olevaa. Vitsikkyydestään ja tyylistään ja sen puutteesta huolimatta he panostavat varsin paljon proppaukseensa ja taistelujen ulkopuoliseen säätämiseen. Possut ovat hyvin hajallaan ympäri Suomenmaata, käytännössä mistä tahansa suuremmasta kaupungista löytyy ainakin pari. Teoreettinen päälätti on Jyväskylä koska siellä asuu huimat 7 possua. Muut keskittymät ovat Tampere, Pohjois-Karjala, Lahti ja välillä Helsinki. Tästä syystä myöskään yhteistreenejä ei ole hittojakaan, kukin käy paikkakuntansa treeneissä sen mukaan miten paljon motivaatiota löytyy eli tällä hetkellä noin kolme henkeä treenaa.

Camulosin taisteleminen on kuin vapaapainia, ei tuloksilla niin väliä kunhan näyttää hyvältä, hauskaa on ja tyyli säilyy. Mikäli hikinen haarniska ja rivitappeleminen ei innosta, mailaa minardil (miukku) gmail.com ja kerro miksi haluat pukeutua hameisiin ja meikata, tahi ahdistele Sefraimia osoitteessa ville.eemeli.miettinen (at) gmail.com.

Joukon sotahuuto on "Freedoom!" joka yleensä huudetaan hetki sen jälkeen kun ensimmäistä viittä vihollista on jo lyöty selkään. Reilu tappelu jätetään suosiolla panssaripurkeille, tulemme päälle ylivoimalla takaapäin kiltit viuhuen mieluiten niin ettei kukaan koskaan pääse lyömään takaisin.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Camulosin Villikarjut ja McMannut Sotahuudossa 2007.

Perustaminen

Perunaruton vuonna 2005 kun ensimmäisestä Sotahuudosta tuli tieto, joku historiankirjoista jäänyt tumpelo sai Ajatuksen: mitä jos lähtisi waltavaan boffaustapahtumaan ihmisten lyömisen sijaan ampumaan niitä matkan päästä? Mustista joutsenista ja paperiliiton lakosta huolimatta ajatus jäi itämään ja sitä pohdittiin, juotiin ja hangattiin riittävän monen heikkotahtoisen hömelön kasvoihin kunnes tarpeeksi uhreja oli kasassa antamaan sielunsa ja siunauksensa Suomen Ensimmäisen, Parhaan, Kauneimman ja Muutenkin Ylivertaisimman Jousiampujaryhmän perustamiseen. Rekrytointia tehtiin lähinnä saatanaa palvaavien larppareiden kauniit ja rohkeat-suhdeverkoston kautta, ryhmän ytimen muodostuessa etenkin Carimin varkaat-liveroolipelikampanjan yhdistämien pelaajien keskuudesta.

Eräänä kirottuna krapula-aamuna katsottu Braveheart sai ircin kipinöimään. "Hei jätkät, pukeudutaan kiltteihin ja maalataan itsemme sinisiksi!" Koska paljas pinta on aina paljasta pintaa ja haarniskointi vaatii vaivannäköä, vastaanotto oli innostunut. Nimeksi valittiin luovasti Kelttiporukka. Urhoollinen Proppikisuli väänsi komeimman bannerin koskaan klassisen kelttipossun mukaiseksi nähden muutenkin helkutisti vaivaa peittääkseen ryhmän ulkonäölliset ominaisuudet edes niihin kiltteihin. Suurin osa ryhmästä ei tavannut toisiaan lainkaan treenaamisen merkeissä ennen ensimmäistä Sotahuutoa, tokko kukaan treenasi missään muuallakaan. Harvapa tiesi, että tästä nöyrästä alusta tulisi eräs aikamme legendoista, jonka toilailuista kerrottaisiin lukuisia tarinoita iltanuotiolla rasvan tiristessä paistuvasta pekonista.

Sotahuuto 2005 ja Hellä Kärsäänotto

Ensimmäisen Sotahuudon aamuna lauma viluisia possunpenikoita heräsi metsästä. Jatko ei sitten mennytkään yhtä hyvin. Kokonaisuudessaan paikalla oli siinä 20 tuimaa, tulista ja muutenkin epäilyttävää roikaletta, tosin hämmentävän suurella määrällä naiskauneutta siunattuna (vieläkin luultavasti suurin prosentuaalinen naisosuus eri ryhmistä). Paikan päältä värvättiin vielä viime hetken vahvistuksia mukaan ottamaan turpiin.

Lyhyestä kaunis virsi, joukon johto- ja perustusportaan Pasi Jumppasen (Wizzyli) ja Otto Janhosen (Leldin) hyvistä yrityksistä huolimatta turpaan tuli jotta soi. Miltei pelkillä jousilla taistellut Kelttiposse jäi toistuvasti yksin nielemään hopeapatonkia oman puolen häärätessä jotain ja vaihtuessa, palkkasotureita kun olimme. Yhden lipun Possut onnistuivat nyysimään legendaarisessa arkunkannossa. Lopputuloksena Possut olivat pistelistan viimeisiä, saaden alle puolet toiseksi viimeisten pistemäärästä.

Mielettömän turpasaunan yhteenhitsaamana porukka alkoi luoda kyräileviä katseita ensi vuoden Sotahuutoon mutisten tuoppeihinsa, partoihinsa tai tisseihinsä katkeria lupauksia siitä miten noille tornikilpitolvanoille vielä näytettäisiin.

Sotahuto 2006, Possujen Koston Paluu

Mainittu joukon yhteenhitsautuminen oli niin massiivista että vuonna 2006 paikalla oli aiemmin paikalla olleita vain 3. Menestyksekäs aiemmilla saavutuksilla (lähinnä paljas pinta) kehuskelu kuitenkin tuotti tulosta ja paikalle vääntäytyi 12 sinistä aikamme gladiaattoria. Nimi vaihdettiin Camulosin Villikarjuiksi muinaisen kelttiläisen sodan ja villisikojen jumalan mukaan.

Kumma kyllä, viime vuodesta oli opittu paljon. Possut rakensivat taktiikkansa täysin uusiksi erittäin paljon liikkuvammaksi, ampuen muita selkiin ja juosten karkuun jos joku sylkäisikään kiltin suuntaan. Varustus muovautui nykyiseksi vähän heliumia kevyemmäksi ja aseet sellaisiksi että niillä saattoi lyödä pelkäämättä vastaiskuja, eli hilpareiksi ja jousiksi. Kaikkien yllätykseksi taktiikka osoitti toimivuutta ja ensimmäiset paniikinsekaiset tarinat pusikossa vilkkuvista selkäänpuukottavista sinisistä paholaispossuista alkoivat ottaa tulta. Kunniakkaimmalla hetkellään Possut anastivat Teutonien suurbannerin kenttätaistelussa ja tietäen hyvin sanonnan kalanruodosta ja nälkäisestä miehestä brassailivat tällä niin että muta roiskui. Possut olivat palkkasotureita mutta taistelivat koko 'Huudon ajan Puola-Liettuan puolella.

Vuonna 2006 legenda alkoi ottaa muotoaan. Erään Rämän pistelaskijan puolihuolimaton kysymys "Onkos täällä se Pellekarjujen komentaja?" oli ensimmäinen kerta kuin tuota lempeää hellittelynimeä käytettiin ja erityisen mainiosti Possut kunnostautuivat hengennostatuksessa röhkäisyineen ja rempseine pilapuheineen. Kuten eräs johtoporsastelija sanoi, "Jos et osaa tapella, tarjoa niille simaa, kerro vitsejä ja puukota ne sänkyyn kun ne nukahtaa." Possujen maine selkäänampujina, porsastelijoina ja kaikin puolin mukavana ja rentona porukkana alkoi vakiintua.

Hämmästyttävää kyllä, pistesija 8. oli kahden päivän läpänheiton ja karkuunjuoksemisen palkka. Pseudovirallisten tietojen mukaan palkintojenjaossa kiertopalkinnon paljastamisen jälkeen sitä peittänyt pyyhe olisi aiottu antaa Possuille yleisestä parhaudesta ja komeudesta mutta muiden ryhmien uroiden mustasukkaisuuden pelossa näin ei käynyt, mistä olemme ikuisesti katkeria.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Tyypillinen Villikarju vuoden 2007 Sotahuudosta.

Sotahuuto 2007, Ilmestyssika - Nyt

Erittäin hyvä vuosi possuille. Väkimäärä oli suurin siihenastisista, taisi olla 25. Taktiikka oli hioutunut vielä juoksevammaksi ja pottumaisemmaksi, nuolet olivat parempia, jousimiehet tarkempia. Röllin erinomainen uusi kilpimalli auttoi Possuja hyödyntämään myös lähitaistelijoita jousimiesten turvana. Vuonna 2006 tapahtuneen tutustumisen ja simanjuonnin seurauksena tapahtui paljon yhteistyötä ja häröilyä Mannunvartijoiden Kaartin eli McMantujen kanssa, ylämailta kun oltiin. Viimeistään tämän reissun ylettömän hauskuuden seurauksena Mannuista ja Possuista tuli helkutin hyviä aseveljiä keskenään ja yhteistyö, ystävyys ja avunanto jatkuu edelleen.

Possut juoksivat vielä nopeammin, ampuivat tarkemmin ja muutenkin rulasivat huomattavan paljon. Lopullinen sijoitus taisi olla 9. sija mikä oli aika hyvin ottaen huomioon erittäin vahvasti kehittyneen kokonaistason. Legendoja syntyi, omia ammuttiin selkään ja kokonaisia ryhmiä peloteltiin pakosalle kiltin ja ihomaalin voimalla.

Ja loppubriiffissä ennen voittajien julkistamista McManus huusi megafoniin "Skotlanti voitti!"

Sotahuuto 2008, Missä Keltti, Tuolla Keltti

Vuonna 08 Possut vetivät jälleen kerran paremmin kuin koskaan aiemmin. Väkeä oli paikalla huimat 33-36 henkeä, vaihdellen niin villisti ettei komentoporras pysynyt perässä. Järjestäjien epävirallisen arvion mukaan olimme kuitenkin suurin suomalaisryhmä paikalla. Tämä yhdistettynä moninkertaisesti aggressiivisempaan ja päällekäyvempään taktiikkaan puski possut huimalle pistesijalle 6, vain pisteen päähän Rutosta ja pari pistettä Rämän (tällä brassaillaan yhä) edelle.

Possut olivat skottivahvistuksia Ruotsin armeijalle mutta ensimmäisessä johtajapalaverissa päättivät suorittaa Mantujen kanssa sotilasvallankaappauksen ja koska kukaan Ruotsin armeijasta ei vastustanut, Ruotsista tuli Skotlannin siirtomaa ja Tre Kronorin tilalle salkoon nostettiin Suur-Skotlannin sotalippu. Skotlanti marssi voitosta voittoon koska aina tiukan paikan tullen Ruotsin värit vaihdettiin takaisin salkoon.

Panssaritaso oli kasvanut yllättävän paljon, lähinnä ns. Kultapossujen ansiosta jotka erotti Mannuista ainoastaan muuten identtisen tabardin possukuviosta. Sotataktiikaksi oli valittu luova "turpaan vaan ja onnea" joka hämmentävää kyllä toimi useita kertoja, parhaimmillaan possurynnäköt pyyhkivät päiviltä jopa Rämää ja Vishna-Grimiä (ei, emme hyökänneet edestä. Lawful stupid is still stupid). Jousia oli edelleen enemmän kuin kellään mutta tärkeimmäksi ominaisuudeksi osoittautui possujen täysin hillitön varsiasearsenaali jolla oli huomattavan tärkeä vaikutus Ruotsin ragtag-kilpimuurin pystyssä pysymiseen.

Olennaisia asioita:

- Komento-organisaatio pykättiin kasaan viidessä minuutissa ennen skenaarion alkua lauantai-iltana. Ällistyttävää kyllä, se oikeasti toimi.

- Viimeisessä linnarespaskenaariossa Possut ja Vishna olivat ne jotka pääsivät muureista yli ensimmäisenä.

- Possut aiheuttivat lopullisia traumoja possuleiriin yöllä erehtyneille ruttolaisille. Suosittelemme ruoskankestäviä pakaroita ja lisää pikkumustaa ensi vuonna.

- Alkuperäinen possusotalippu oli herra komentaja tyhmyydestä jäänyt Jyväskylään, joten skenaarioissa kannettiin mukana täysin älyttömän kokoista possulippua, joka oli tarkoitettu leiriä koristamaan. Olipahan isoin lippu ikinä paikalla.

- Saimme eniten ruutuaikaa uutisiin koska olemme niin nättejä.

- Tulimme oikeasti päälle. Kukaan ei tainnut osata vieläkään odottaa sitä.

- Lopussa yhdessä Turan kanssa saimme erikoismainintaa eniten menoaan parantaneena ryhmänä. OINK!

Sotahuuto 2009, Pinkovaa Pekonia

2009 Camulos sikaili 26 innokkaan ja hyvin sinisen soturin voimin. Vahvistuksinaan 6 Mannun Vartijoiden kunniakelttiä, Camulos oli pelottava vastus. Jälkeä syntyi ja tuhoa tuli, lähitaistelukelpoisia bofferoituja torahampaita oli kasvatettu koko vuosi. Pyöreästä treenilukemasta (nolla), panssarin määrästä (0,5%) ja nautitun skotlantilaisen perinnejuoman määrästä (huomattava) Camulos tuli, levisi kuin sikainfluenssa ja niitti kuin puimakone. Komentoketju toimi, ja porukka oli oppinut jopa 100% lisää käskyjä eli sen yhden, joka oli "Camulos seissss!".

Kultapossut olivat lähteneet laitumille mutta tämähän tarkoitti vain sitä, että kynnelle kyenneet pääsivät pinkomaan, jos mahdollista, entistäkin kovempaa vauhtia.

Ah niin voitokkaan Skotlannin armeijan signumporukka taisteli melkein koko tapahtuman ajan Lancasterin lipun alla, voittaen 9/12 järjestetystä skenaariosta. Porsasmaisuuksia nähtiin muun muassa muiden ryhmien linjasta erille repimisellä, juoksuttamisella henkihieveriin ja sitten lyttäämällä alas raskaan linjajyrän kuten KuoLan kanssa.

Kunnian hetkiä koettiin myös linjakomentajan pihistäessä Yorkin armeijalippu, jota seurasi tietysti naaman pyyhkiminen. Koko lopputapahtuman Yorkin valkoisessa ruusussa oli komea sininen tahra.

Mainittakoon myös skotlannin armeijalle Camulosin Isokisun toimesta värkätyt vyöviirit, joita ihanainen proppikisumme väänsi päivää ennen huutoa hurjat 101 kappaletta, kun komentaja oli pyytänyt puhelimitse KUUTTA vyöviiriä yksiköiden komentajille.

Vuosi oli Camulosin paras, ja porukan keskenkin oltiin ehdottomasti sitä mieltä, että tänä vuonna etenkin se haettu Skirmish-meno ja komento toteutuivat hyvin. Tulimme, menimme porukoista läpi kuin hernekeitto hyvin lyhyestä isoäidistä, ja röhkimme voitokkaasti. Loppusijoitus possuille oli megalomaanisen kunniakas neljäs sija. Jäimme mitalisijoista vajaaksi tasan 4.94 pistettä, ollen nipin napin Perkeleen hännännipukassa kiinni.

Uljaat sikamme 2009 (osa ei kuvassa). Kuvaaja: Mira Federley.

FantasyBattle, Pieni inkursio

Pieni ryhmä sikailijoita porsasteli tiensä myös Fantasy Battle-tapahtumaan 21-23.8.2009. Silavaiset sankarhahmomme ottivat osaa eri armeijoissa, pääosin ainakin Örkeissä. Osa oli myös Norretian Barbaareissa, ja mahtui mukaan yksi haltiakin. Mainittavana tekona muutamat Possut ja Mannunvartijat väsäsivät yhteistuumin Suurpeikkopuvun nimeltä Bubba. Bubba voittikin ansaitusti sekä Vihernahkojen armeijan pukukilpailun, että sai ennen tätä Ropeconin pukukilpailussa kunniamaininnan. Ja olipa Norretian pukukilpailun voittajakin Camulosista, kuinkas muutenkaan.

Sikailua puolin tai toisin, sotaonni FantasyBattlessa oli mainio. Nappasipa yksi ansioitunut possumme jousiammuntakilpailun voitonkin, muiden osallistuneiden possujen sijoittuessa myös hyvin.

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Kuvassa Norretian Barbaarien lauma, mukana porsastelijoita viitisen kappaletta. Yhdennäköisyys on taattu.

Sotahuuto 2010: Kasa kinkkua, komisario Kalmio

Eräänä kevätaamuna puhelin pirisi Kimalaisen lentoa ja tokkurainen mies vastasi sen kutsuun:
- Täh?
- Make [nimi muutettu] tässä terve, en kai herättänyt?
- Mjoo, (*raaps raaps*), eipä tässä... Mitäs?
- Mun sohufoorumilootani on aika täynnä jotain tyyppejä, jotka haluaa possuihin. Mä en yhtään tiedä, keitä nää on, mikä on meidän linjaus porukkaan ottamisesta?
- Eiks se oo vieläkin se, että jos on ihomaalia, kiltti ja tulee paikalle? Paljonko niitä ois tulossa?
- Mä laskin 59 nimeä listassa.
Syvä hiljaisuus.
- ...just. No, 40 % peruuttaa kuitenkin, me saadaan se vähän päälle kolkyt, ehkä jopa nelkyt tyyppiä paikan päälle. Pistä vaan kaikki ilmoon, tokko siitä haittaakaan on. Ja voidaan sit brassailla foorumeilla kun on niin iso ryhmä.
- Joo, tehdään näin.

2010 oli Possun vuosi: ehdottoman vakavamielinen värväys, huomion kalastelu eräillä vatsalihaksilla ja joukkopsykoosiksi epäilty sarja mielenhäiriöitä nosti paikalle kärrättyt Possut Sotahuudon kaikkien aikojen tähän asti massiivisimmaksi ryhmäksi noin 55 paikallaolijalla, jotka koostuivat lähinnä pikkutytöistä ja lateksiakin kovemmista larppareista. Tämä nosti komentoportaan huulille suuren kysymyksen: mitäs pirua tällä laumalla muka voisi tehdä? Lopulta luonnonvalinta ja laiskuus muovasivat taktiikaksi keuhkojarepivän huudon halutusta suunnasta ja nopeudesta, etulinjakomentajan / esikuolijan näyttäessä urhoollisesti esimerkkiä varsijousensa kanssa.

Possusaturaation perusteet

Jos vihulainen kiipeää puuhun, siellä on jo possu jousen kanssa.
Jos turjake kaivaa itselleen kuopan, possu lapion kanssa kaivaa vastaan.
Jos vastustaja juoksee metsään, herra paratkoon, jokaisen kuusen juurella kykkii possu.
Tavoite possujen läsnäolosta joka puolella sotakenttää saavutettiin kauhistuttavan hyvin. Komentoporraskin oli täysin hukassa, kun tuulettimeen osuttuaan possulauma hajosi käsittämättömäksi sekahärdelliksi ympäri maita ja Mantuja.

Tataarien armeijasta reilusti yli puolet koostui pelkästään possuista. Possuilla taas ei käytännössä ollut mitään muita aseita kuin jousia, hilpareita ja etulinjakomentajan irvokas irokeesi. Olo oli kuin yrittäisi ohjata heinäsirkkalaumaa, aiempien vuosien ballerinamainen keveys ja sulokkuus kun oli korvautunut hillittömällä ylipaino on ylivoimaa-runttauksella. Komentajat vanhenivat vuosia jokaisessa metsäskenaariossa. Possuja oli kaikkialla! Joka puolella!

Parhaiden perinteiden mukaisesti komento-organisaatio keksittiin tapahtuman puolivälin jälkeen, viisi minuuttia ennen yhden valtauspisteen metsäskenaarion alkua: superkommandoyksikkö Potka syntyi karskeista ja kaikennähneistä veteraaneista sekä satunnaisista paikalle osuneista hätyyttelemään vihulaisen takalinjoja ja kiusaamaan pienempiään. Potka oli kova ydin muutoin niin suloisenpehmeässä possujoukossa, suorittaen uskomattomia urotekoja ja sankartöitä. Loppulauma jatkoi huiteluaan yhtä raa'an anarkistisesti kuin aiemminkin.

Iltanuotiolla

Kaksi hahmoa istui nuotion lämmössä, päivän veritekojen kalmaa vanhoista luistaan pois ajamassa. Vuodet olivat olleet pitkiä, nuoruudenvoimansa ja -tarmonsa he olivat uhranneet ryhmälleen. Kukaan ei ollut valinnut heitä komentajiksi; jonkun vain oli pakko johtaa, ettei kenenkään muun tarvitsisi. Toinen heistä mutisi itsekseen: - Ei helkkari, ei enää ikinä. Ei vaikka polttoraudoilla ja Spartaan liittymisellä uhkailisivat. Mä johdan tästä lähtien korkeintaan kymmentä tyyppiä ja niidenkin olisi parempi olla tinasotilaita, jotka juoksee tosi hitaasti. Ei jumanduikka, mä en kestä enää, en kestä! Ensi vuonna joku ihan muu johtaa tätä pumppua ja mä en huutele tasan tarkkaan kenenkään pelimaksuja, vitkuttelen omanikin kanssa elokuuhun!

Sotahuuto 2011 - Tanssii vaahterasusien kanssa

Keväisessä propagandassa toisteltu slogan "Älä ole SOS, ole Camulos!" sai jännittäviä sivumerkityksiä, kun vihreät pirut menivät voittamaan.

Ankarasta työstä huolimatta Sotahuuto tuli myös vuonna 2011. Possut olivat tiputtaneet ylimääräisen rasvan sisäelinten ympäriltä ja joukkion koko oli supistunut varsin kohtuulliseen 34 kärsään. Maailmanloppua enteillen possut olivat sekä järjestäneet yhteistreenejä että varustautuneet kalliisti: eihän muun iltaohjelma-armeijan perässä muuten pysyttäisi. Myös tappelemista harjoiteltiin.

Aiemmat suunnitelmat perjantai-iltana luotavasta taisteluorganisaatiosta toteutettiin, ja se hylättiin lähes välittömästi iloisen anarkian tieltä. Aivan kuin tämä olisi koettu aiemminkin. Sen sijaan possut päättivät luottaa normanniliittolaisten tuella tehtyjen räävittömien rynnäköiden ja ilmiöimäisten, täysin ylettömän herooisten yksilösuoritusten pyhään liittoon.

Heti ensimmäisessä skenaariossa possut meinasivat rikkoa järjestäjien pistejärjestelmän. Äärivasemmassa laidassa koko possupossea vastaan oli laitettu yksinäinen Pohjan Väki. Possut heilahtivat karvaturilaista läpi jotta humpsahti ja pääsivät syöksymään vihulaisarmeijan selustaan. Koko vihulaisen toinen laita tuhoutui aivan jäätävään lihamyllyyn, ja siellä täällä juoksi porsaita taistelukyvyttöminä kaikista kantamistaan lipuista. Kirjoittaja lopetti skenaarion kantaen kuutta vihulaislippua. Kenttätaisteluissa ylipäätään nopean liikkeen ja kuolemaa halveksuvan tappotahdon yhdistelmä puri oletettua paremmin.

Metsässä kaikki meni hirvittävällä tavalla pieleen, ei muistella sitä. Valkoinen komppania ja Tura niistivät sianlihaa niin että rytinä kuului.

Kuninkaansaatossa kaikkien jousiampujien ruhtinas, Artemiksen siunattu ja taivaan kotkiakin tarkkasilmäisempi Mikkotus ansaitsi lisänimensä Kuninkaansurma ilmiömäisen tarkalla laukauksella halki taistelun pauhussa piehtaroivan miesmeren.

Joukkoturnauksessa hiemman iltaohjelmaa jo aloitellut possulauma kärsi äärimmäisen niukan tappion rakastetulleen Entalialle huolimatta Tapsan ei-yhtään-brassaillusta neljän tapon suorituksesta. Turkasen dualwieldaajat. Onneksi saatiin sentään kompensoitua ryhmähalilla.

Kentällä epämääräinen porsasjoukko huomasi olevansa vastakkain taisteluun valmistautuvien Coronan ja Rämän yhdistetyn linjan kanssa. Koska muutakaan ei voitu, tallustettiin eteenpäin kuin Raatteen tiellä konsanaan. Vastassa oli miesylivoima, keihäsylivoima, panssariylivoima ja kilpiylivoima. Ei hyvä tämä. Yhtäkkiä, hetken epämääräisen härkkimisen ja molemminpuolisen pyörimisen jälkeen osa keihäsmiehistä oli ahneuksissaan tullut kilpirivinsä eteen. Sotajumalan lailla huutaen possukomentaja lähti vyöryttämään joukkiotaan eteenpäin, ja punainen rintamakauhu murtui tuon hyökkäyksistä miehuullisimman edessä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Bwahahahahahah!

Sunnuntaiaammuun mennessä sikaflunssa, sotavammat ja Kreivi Krapulan viikate olivat kalvaneet joukkoa, mutta jäljelle jääneitä yhdisti tulenpalava taistelutahto. Kukkulaskenaarioiden alkaessa loputkin rippeet ryhmätoiminnasta ymmärrettiin haudata kaikessa hiljaisuudessa ja keskittyä siihen, mikä on kaikkein olennaisinta: yksilötappojen määrään. Erityisesti viimeisessä Riskissä Tapsa ja Nauris-Heikki nappasivat käsiinsä kolmemetriset keihäät ja aloittivat säälimättömän kansanmurhan. Jokainen hikipisarakin kantoi tuhoa ja kuolemaa Skotlannin vihollisille, eikä heidän hirmuisia katseitaan saattanut kukaan kohdata.

Viikonlopun päällejuoksemisen palkka oli tällä kertaa kunniakas seitsemäs sija. Taas kerran top kympissä ja paras oman armeijan ryhmistä. Niinku oikeesti hei, mitä tää on olevinaan? Imaskaapa sitä!

Rexona Challenge ja Radio Rock -risteily - Kiitos ja anteeksi

Uskomattomalla kansansuosiolla, paljaan pinnan lupailulla ja hävyttömällä spammaamisella Camulos kipusi ykköseksi Radio Rockin, Ilta-Sanomien ja Rexonan järjestämässä meillonparastiimi-kilpailussa. Palkintona oli jalkapallomatsi Radio Rockin joukkuetta vastaan (hui), vuoden tarpeiksi Rexonaa (jee) ja VIP-liput Radio Rock -risteilylle (ei ikinä enää).

Syksyinen lauantaiaamu valkeni kuulaana ja kirkkaana. Possulauma kerääntyi jalkapallokentän laitamille ja aloitti hillityn, piknikinomaisen oluen ja skottilaisten perinnejuomien nauttimisen. Vastustajajoukkueen legendaariselle maalivahdille Jone "Bonbon" Nikulalle ei ylämaiden kaste kelvannut ennen kymmentä aamulla. Tästä hurjistuneena Camulos takoi historiansa parhaan jalkapallotuloksen, viisi maalia, mutta niistä kolme osui omaan maaliin. Lopullinen tulos taisi olla 5-2 Nikuleissönien hyväksi. Kentän laidalla tapahtunut väliaika- ja lämmittelyboffaus sen sijaan sujui paremmin, kun paikallinen puliukko Repa alkoi laulaa skottilaisia kansanlauluja ja hänen kaverinsa Pera haukkui meitä kaikkia hamepukuisiksi juutalaisiksi.

Matsin jälkeen syntyi suurta draamaa, kun laiskat radiorockilaiset eivät halunneet ottaa matsia äänestyksessä kakkoseksi jääneitä Pesäpirkkoja vastaan, ja Camulos joutui taas kerran liekkeihin. Nyt yritettiin vain selvitä, eikä lopputuloksesta ole mitään mielikuvaa. Turpaan kuitenkin tuli, mikä tuskin yllättää ketään.

Jone Nikula katsoo hyväksyvän isällisesti urheaa kelttisoturia.

Sotahuuto 2012: Camulos - Ei tarpeeksi hetero

Hei daa, ne pukeutuu hameisiin ja meikkaa. Rumat savolaiset ja kaikki.

Legendoja ja lainauksia

Palautetta männävuosilta:

"Epäreilun tappelun eliittiä."

"Pienistä, mukavista ja söpöistä porsaista on kasvanut lauma Sinisiä Paholaisvillikarjuja, jotka hajottavat, sekoittavat ja jyräävät upeasti raskaatkin linjaryhmät."

"Yhtenäinen kelttien pukeutuminen ja uhrautuminen aurinkotatuointien alttarille jo vuodesta 2005 katsottakoon kunniaksenne loistavan meininkinne lisäksi."

"Itse sain kokea hilparin kanssa nuolienne rakkautta vähän turhankin monta kertaa."

"Aina kun oltiin metsässä, possuja vilisi kaikkialla! Ihan joka paikassa!"

"Pidän salaa enemmän kiltistä ja sinisestä, kuin punaisesta ja rengaspaidasta."

"Ei parhaallakaan panssarilla ole mitään saumaa paljasta pintaa vastaan!"

"Pitää tarkistaa joulukinkku useampaan kertaan ettei sillä ole piilossa jousi ja ammu sitten sillä."

"Ekstrakiitos siitä ettette syöneet suklaarusinoitani."

JonTzu kirjoitti: Itse sanon vain että possut ei ole enää edes Sotahuudon salaa viisas ryhmä, nyt ne olivat eniten järkeviä asioita foorumeilla pyöritellyt porukka. Sohu-expa on selvästi laittanut tuumausten Tonavan virtaamaan eri vuolaudella kuin suurimmalla osalla porukoista on toivoakaan tyrskäyttää. Jos näin paljon on ajateltuna siitä treenien puuttumisesta on aivan turha puhua enää. Tämä on taitoa. Go Camulos!

Pahistonttu kirjoitti: Possut: Valtava lauma tulossa (yli 50) josta valtaosa kuitenkin ensikertalaisia. Taso tulee vaihtelemaan maan mahtavimmista karjuista siihen pehmoiseen grillipossuun. Kuten he itsekin sanovat, Camulos on jokeri, jos näet kymmenen possua, et voi tietää edes sunnuntaina, että miten kovasta possesta on kyse.

Saloneju kirjoitti: Possut pitää pakottaa taistelemaan rehellisesti paikassa, jossa niillä ei ole tilaa manööveröidä ja homostella jousinensa. Vaihtoehtoisesti possut pitää viivyttää päätaistelun ulkopuolelle ensimmäisen minuutin tai parin ajaksi, niin loppuskenaariossa hoitaa sen, että karjusta ei näy taistelukentällä paljon muuta kuin kentän laidalta karkuun vilkkuva pylly.

Misumasu kirjoitti: Possujen koosta ja koostumuksesta on paljon huhuja, mutta varsinaisen kokoonpanon näemme ikävä kyllä vasta itse 22 päivän päästä. Kuitenkin kaverit ovat niin jalostuneet omassa hommassaan, että jos he saavat tilaa, niin päänvaivaa riittää. Missä on Rutto kun sitä kaipaisi?

Sotahuuto 2009: "Varokaa noita kelttien jousia!" jäi Takavasara-Ulfnarin komentajan viimeiseksi lausahdukseksi sinivalkoisen nuolen suhahtaessa suoraan vyötärön alle.

"Jos näette vihollisen silmämunat, hyökkäätte väärästä suunnasta"

"Ei helv- TAASKO ne juoksee?" -Tuntematon Entalian kilpimies

Sotahuuto 2007: Kelttikomentaja ampuu Maahinkaisen haarniskoitua ja kilvellä varustautunutta yhden lipun varastanutta soturia missaten, juoksee kohti, nappaa lipun kädestä ja juoksee pois.

Yksinäinen huutava keltti ajaa koko Ruton pakosalle.

"AIEEEEE!!" - tuntematon kilttitempun uhri

Keltit pomppivat kallioilta ja ninjailivat muutenkin.

Muuan naispuolinen Camulosin jousiampuja onnistui ampumaan nuolensa vihollisen spangenhelmin sisään niin, että se jäi törröttämään siitä dramaattisesti. Todellisilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, vaikka nuoli osui uhriaan suoraan aataminomenaan.

Sotahuuto 2006: Kelttikaappi (2 metriä, herra ties kuinka monta kiloa) juoksee Teutonien suurbannerin kiinni parin metrin päässä teutoniryhmästä ja katoaa horisonttiin lippu mukanaan.

Palkintojenjaossa possut voittavat koko homman pakkautumalla lättiin.

Possukomentaja nyysi saksalaista terästä olevan miekan. Hyvät miekat on kalliita.

Vihaisin rynnäkkö koskaan Maahinkaisen kilpimuuriin kentällä tapahtuneessa nurkkataistelussa. Taisi jopa onnistua, lähinnä siksi että pelkän kirveen kanssa kilpiä päin juossut Wizzy keräsi itseensä kaikkien keihäiden ensimmäiset pistot jolloin muu posse pääsi lätkyttämään. Näkyy 'Huudon videolla kohdassa 57:09.

Possut tappoivat ekassa skenaariossa pari omalla puolella ollutta ruttolaista. Mitäs käyttäytyivät epäilyttävästi.

---

Lisäksi possujen laulutaidoilla pelotellaan pikkulapsia syömään vihanneksensa. Viimeistään saunassa ainakin Wizzyli, Creeser ja Minardil ryhtyvät laulamaan, vakio-ohjelmistona Taivas lyö tulta sekä Legenda taikamiekasta joita lauletaan aina, kaikkialla ja huonosti. http://youtube.com/watch?v=7dXThLno6pk Tästä näette mitä teillä on vastassanne. Miekkaansa heittäytyminen on suotavaa.

Kelttipipareita ei varmaan tarvitse edes mainita.

Myös uhrautuminen aurinkotatuointien alttarille on kerännyt hämmennystä uimahallien saunoissa ympäri vuotta. Sotamaalin alle kun aurinko ei pääse porottamaan, palamista seuraavat kuviot ovat kovin jänniä.