Boffaus

Bofferointi tai boffaus, tai vastaavasti pehmomiekkailu jos halutaan yleisemmin ymmärrettävä nimi (jossa kuitenkin nimi viittaa vain yhteen asetyyppiin) on kamppailulaji jota voi harrastaa pelkästä mätkimisen ilosta, itsensä kehittämiseksi, historiallisten taistelutekniikoiden oppimiseksi (*), kuntoilun vuoksi tai taistelun elävöittämiseksi. Syyt boffaamiseen voivat siis olla monet. Alkujaan bofferointi on kehitetty, tai ainakin yksi sen juurista on, SCA:n rottinkitaisteluissa lasten harjoitusvälineissä, mutta matalan aloituskynnyksen ja helposti ja halvalla hankittavien varusteiden takia laji on levinnyt paljon alkuperäistä käyttöä laajemmalti. Suomeen laji on tullut alkujaan larppien eli näytelmäroolipelien konfliktinmallinnusvälineenä ja siksi boffaus usein liitetäänkin (tai aiemmin liitettiin) larppaamiseen. Laji on kuitenkin irtautunut larppaamisesta ja vaikka taistelupainotteisen larpin ja elävöittämispainotteisen boffauksen raja on olematon ja monissa larpeissa boffaus on yhä keino ratkaista konfliktiti, niin pääosiltaan lajit ovat erilliset ja niitä voi harrastaa erikseen. Larp-harrastuksen kautta boffaukseen päätyneiden rinnalle on noussut yhä suurempi joukko "pihaboffaajia" joiden juuret ovat ennemminkin puumiekoissa ja leikkisässsä taistelussa.

Bofferoinnin idea on siinä, että aseet pehmustetaan niin että varusteiden ollessa ehjiä ja järkevällä käytöllä niillä ei voi vahingoittaa. Bofferi tai pehmomiekka voidaan siis antaa aloittelijan käteen ja hänet voidaan laskea suoraan ottelemaan/taistelemaan. Mitään erityisiä suojavarusteita ei tarvita, tosin omaa mukavuutta voi lisätä käyttämällä kypärää ja alasuojia. Lisäksi joissain boffaussäännöissä palkitaan haarniskan käytöstä, ja historiallista tyyliä haluttaessa voi taistelutapahtumassa olla toivomus historiallisesta varustuksesta. Minimissään lajin aloittamiseen riittää kuitenkin kaksi ehjää bofferia ja kaksi innokasta harrastajaa. Jos laji kiinnostaa voi joko tutustua netistä löytyviin ohjeisiin ja koettaa päästä itse alkuun tai ottaa yhteyttä lähimpään bofferointia harrastavaan yhdistykseen, tai erillisen bofferointiyhdistyksen puuttuessa kysyä lähimmästä larppiryhmästä ja toivoa että joku sieltä harrastaisi myös bofferointia.

Pidemmälle vietynä pehmomiekkailu tarjoaa haasteita niin fyysiselle kuin henkisellekin suorituskyvylle. Järjen käytöllä ja taidolla menestyy paljon paremmin kuin vain voimaperäisellä huitelulla. Samoin aseiden ja aseyhdistelmien monipuolisuus tarjoaa suurta vaihtelua. Pehmoasetekniikalla on toteutettavissa niin miekat, tikarit, nuijat, kirveet, keihäät,hilparit, varstat, jouset kuin erilaiset kilvetkin sekä tietysti oman mielikuvituksen ja fantasian tai scifin jännemmät aseet. Myös taisteluun osallistujein määrä on periaatteessa vapaa aina kaksintaistelusta massataisteluun asti. Tämä onkin yksi boffauksen suurimmista eduista. Kovilla aseilla kontrolloidusta kaksintaistelusta joukkotaisteluun pääseminen vaatii harjoittelua ja oikeita varusteita huomattavasti enemmän. Pehmoaseilla voidaan periaatteessa aloittaa joukkotaistelu melkein heti aseen käteen saannista lähtien. Myös panssarien käyttö on myös mahdollista, mikäli haluatte tunnelma tai käyttämäne säännöt antavat niistä jotain hyötyä.

Periaateessa bofferoinnilla ei ole ikärajaa. Pehmomiekoilla voi kamppailla ja ihan lapsista eli alle kouluikäisistä alkaen aina siihen asti kuin innostusta riittää. Lasten osalta boffaus on useimmiten kuitenkin enemmän leikkimistä kuin kamppailua ja useimmissa ryhmissä yleisiin harjoituksiin osallistujilta vaaditaan sen verran ikää ja kokoa että osallistujat pysyvät muiden mukana. Sotahuudossa on esimerkiksi 15 vuoden ikäraja, mutta ryhmien harjoitteluun voinee osallistua vapaasti yksilöstä riippuen 10-15 ikäisenä. Asiaa kannattaa tiedustelta lähimmiltä ryhmiltä itseltään. Tuota nuorempien ei silti tarvitse menettää toivoaan, vaan he voivat harjoitella itsensä ikäisille suunnatuissa tapahtumissa ja harjoituksissa (jotkut seurat tarjoavat lastenbofferikerhoja tms.), tai kaverien kanssa.

(*) Bofferin keveys ja tuntuma ei vastaa oikeita aseita, mutta muissakin lajeissa on omat heikkoutensa: esim. SCA:n rottinkitaistelussa ei saa lyödä polveen tai sen alapuolelle ja teräsaseita käyttävissä lajeissa ei iskuja viedä perille kunnon voimalla ja pistojen ja erityisesti nuolien ja heittoaseiden mallintaminen on hyvin hankalaa. Oikeat taistelun periaatteet pätevät kyllä bofferoinnissakin, joskin joitain tekniikoita pitää hieman muuttaa aseen ominaisuuksia vastaaviksi.

Säännöt

Boffauksessa voidaan periaatteessa käyttää mitä tahansa säännöstöä jonka osallistujat sopivat keskenään. Suurin osa harrastajista käyttää kuitenkin Sotahuudossa käytössä olevia sääntöjä joko suoraan tai hieman soveltaen. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä että osuma raajaan tekee raajasta käyttö kelvottoman ja osuma muualle kuin raajaan tiputtaa ottelijan ottelusta pois. Molemmat jalat tai molemmat kädet menettänyt henkilö, tai henkilö jonka jo menetettyyn raajaan lyödään uudestaan tippuu myös ottelusta pois. Panssarit suojaavat yhdeltä osumalta osumakohtaa kohden.

Pehmomiekkailun historia

(Tämä on vain arvailua. Joku jolla on oikeaa tietoa voisi kirjoittaa)

• Kaveriporukoiden lyömätarpeesta syntynyt innovointi?
• Leviäminen larppeihin "puskaradiometodilla" 1990-luvun alussa.
• Olettaisin että tullut Suomeen ulkomailta?
• suomessa larppausta ja pihaboffausta (myös ilman sen suurempaa verkottumista)
• Epäsäännöllisiä bofferointiin painottuneita tapahtumia. Suorina innoittajina Sotahuudolle toimivat Faravia II - Tuonen porteilla (2004), Warhammer Live - Valtakunta liekeissä (2004) ja Perämeren Piraatit (2004).
• Sotahuuto! 2005. Sotahuuto aikakausi alkaa. Ryhmiä alkaa syntyä

(jos tulee pitkä, niin voidaan erottaa jopa historia omaksi sivukseen. katsotaan sitä)

Pehmomiekkailu ulkomailla

(Tähän voisi alkaa alaotsikoiksi keräilemään kappaleita maakohtaisesti ken kynnelle kykenee ja tietää asioista edes aavistuksen verran.)

Aiheesta muualla

• [1] Bofferointi suomenkielisessä Wikipediassa.