Ero sivun ”Kuolleen Jumalan Palvelijat” versioiden välillä
(→Kuolleen Jumalan Palvelijat) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
| − | == ''' | + | == '''Veljeskunnan perustaminen''' == |
| − | + | Kauan kauan sitten, Herran vuonna 2010, eräänä marraskuisena iltana, kokoontui Rovaniemen pitäjässä paikalliseen tavernaan pieni ryhmä miehiä. Miehet olivat kokoontuneet keskustellakseen eräästä tärkeästä asiasta: [[Sotahuuto|Sotahuudosta]]. Tätä kokoontumista voidaan pitää veljeskuntamme perustamiskokouksena. Tässä kokouksessa ei vielä päätetty kuin yhdestä asiasta: siitä, että Sotahuutoon lähdettäisiin vaikka kuolemaa uhmaten. Ryhmän tulevasta nimestä, heraldiikasta tai varustelusta ei osattu tuolloin päättää vielä mitään. Kylmien talvikuukausien riehuessa armottomassa pohjoisessa, eivät urheat ja päättäväiset soturit voineet kuin istua sisällä hirsilinnoissaan, miettien tulevaa kohtaloaan. Noiden rankkojen kuukausien aikana kuitenkin eräs heistä sai Jumalaisen näyn. Näyssään hän näki Jumalan, jumalan, joka oli jo ammoin unohdettu. Tuo jumala oli nimeltään Kuollut Jumala. Kerrottuaan näystään veljilleen, päättivät he yhdessä perustaa veljeskunnista mahtavimman: Kuolleen Jumalan Palvelijat. | |
| − | Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän | + | Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän kahakoissa tappaen vääräuskoisten ja kerettiläisten laumoja tieltään. |
Versio 20. kesäkuuta 2011 kello 00.00
Veljeskunnan perustaminen
Kauan kauan sitten, Herran vuonna 2010, eräänä marraskuisena iltana, kokoontui Rovaniemen pitäjässä paikalliseen tavernaan pieni ryhmä miehiä. Miehet olivat kokoontuneet keskustellakseen eräästä tärkeästä asiasta: Sotahuudosta. Tätä kokoontumista voidaan pitää veljeskuntamme perustamiskokouksena. Tässä kokouksessa ei vielä päätetty kuin yhdestä asiasta: siitä, että Sotahuutoon lähdettäisiin vaikka kuolemaa uhmaten. Ryhmän tulevasta nimestä, heraldiikasta tai varustelusta ei osattu tuolloin päättää vielä mitään. Kylmien talvikuukausien riehuessa armottomassa pohjoisessa, eivät urheat ja päättäväiset soturit voineet kuin istua sisällä hirsilinnoissaan, miettien tulevaa kohtaloaan. Noiden rankkojen kuukausien aikana kuitenkin eräs heistä sai Jumalaisen näyn. Näyssään hän näki Jumalan, jumalan, joka oli jo ammoin unohdettu. Tuo jumala oli nimeltään Kuollut Jumala. Kerrottuaan näystään veljilleen, päättivät he yhdessä perustaa veljeskunnista mahtavimman: Kuolleen Jumalan Palvelijat.
Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän kahakoissa tappaen vääräuskoisten ja kerettiläisten laumoja tieltään.
