Wanainmaa

Wanainmaa on Hämeenlinnassa pääkallopaikkaansa pitävä ryhmittymä. Ryhmämme jäseniä kuitenkin löytyy myös ympäröiviltä alueilta. Vahvuutenamme on jokaisessa tapahtumassa ollut todella harjoiteltu yksilötaito. Ympäri vuoden meidät löytää lymyämästä Hämeenlinnan kaupunginpuistossa. Kokoontumisajat vaihtelevat vuodenajan ja tarpeen mukaan. Ajankohtaiset tiedot ja vastaukset saa facebookista henkilöltä Mikko Karapalo.

Alku

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Wanainmaa Sotahuuto 2006 tapahtumassa

Alkujaan olemme Hämeenlinnan seurakunnan roolipelikerho. Roolipelikerho eli niin sanottu Klaani on pyörinyt varmaan vuodesta 1996 alkaen.

Nimemme olemme ottaneet Honkinkorven pelimaailmassa sijaitsevan pohjoisen ja takapajuisen Wanainmaan alueen mukaan [1]. Tabardimme/asetakkimme myös jotkin Honkinkorpi-peleihin osallistuneet ovat voineet nähdä Naularitarien päällä.

Sotahuuto 2005

Osa porukastamme päätti osallistua tähän tapahtumaan edeltävänä vuonna Warhammer Live-pelistä saatujen kokemusten perusteella. Ryhmä lähti miehityksellä, josta ne parhaimmat uupuivat heidän asepalveluksensa takia. Tämä ei kuitenkaan porukan toimintaa haitannut ja he onnistuivat hyvin saavuttaen mainetta ja kunniaa ensimmäisen Sotahuudon voittajina. Positiivisten kokemusten perusteella rekrysimme uutta porukkaa tarttumaan aseisiin ja kokemaan Sotahuudon.

Sotahuuto 2006

Joukkomme kasvoivat ja lähdimme sotaretkelle puolustamaan rakkaan Puola-Liettuamme maaperää. Ikävä kyllä pahat ja epäpyhät Teutonit tuhosivat lähes järjestäen koko armeijamme. Heillä oli varmasti ollut Helvetin demonit apunaan. Kyseisenä vuotena huomasimme, että ryhmämme löytyi joka kerta linjasta, vaikka se ei ole meille parhain taistelustrategia. Tästä otimme opiksi ja rupesimme johtoportaassa miettimään uutta strategiaa, tästä ehkä myöhempinä vuosina lisää...

Sotahuuto 2007

Tänä vuonna Wanainmaa ei osallistunut tapahtumaan virallisena ryhmänä, johtuen taistelijoiden Tour de Europasta. Wanainmaan taistelijoita oli tapahtumassa muutama, eivätkä he ilmoittautuneet ryhmänä. Sen sijaan soturit taistelivat Liskounionin lipun alla. Vaikkei sieltä hirveästi kunniaa tullutkaan, saimme sentään kokemusta ja saimme tutustua uusiin ryhmiin ja pelaajiin.

Sotahuuto 2008

Pienoiskuvan luominen epäonnistui: Tiedosto puuttuu

Mietteliäitä wanainmaalaisia SoHussa 08

Wanainmaa taisteli Sveanmaan joukoissa 12 soturin voimin. Joukko oli kuitenkin pääosin kokematonta tai taukoa pitäneitä, joten odotuksetkaan eivät olleet hirmuisen korkeat.

Taistelimme Ketkun johdolla vielä tänä vuonna, mutta ensi vuonna johtajamme vaihtuu, sillä vanha karjumme siirtyy järjestämään tapahtumaa. Taistelussa toimimme, miten parhaiten pystyimme, joko rivissä tai metsän laidalla. Rivissä olimme kevyin yksikkö, joten arvaatte varmaankin, missä kohtaa rivit osuivat yhteen ensimmäisinä. Läpi mentiin tai sitten ei.

Hauskaa tultiin pitämään, ja niin myös tehtiin. Ensi vuonna uudestaan...

Sotahuuto 2009

Herran vuonna 2009 Wanainmaa taisteli Skotlannin maan puolesta. Miehet pukeutuivat kiltteihinsä ja heittivät vaippansa ojaan. Miekat teroitettiin ja nuolten sulat uusittiin. Asetakit korjattiin ja panssarit kiillotettiin. Wanainmaa oli valmis taistoon! Tuon ylpeän pohjolan joukon herrat astuivat kokoukseen perjantai-iltana ja tekivät tuttavuutta uusien ystäviensä kanssa. Perkeleen panssaroitunut johtaja, Herrasmiesten kohtelias kapteeni, Villikarjujen johtajan sijainen (koska itse possujen suurpäällikkö oli vasta matkalla taistelupaikalle) Morriganien johto ja Wanainmaan johtava soturi ja tämän ilkikurinen kätyri tapasivat taistelukentän laitamilla. Kaikki paikalla, aloittakaamme...

Taktiikoista sovittiin ja tehtiin tuttavuutta muutenkin. Homma oli hanskassa. Oluet läikkyivät ja nauru kuului kentä toiselle puolelle, jossa Rämän joukot lämmittelivät epätoivoisesti huomista koitosta varten. Illan myötä olut loppui ja kaikki palasivat teltoilleen keskustelemaan omien joukkojensa kanssa armeijan yhteisistä tavoitteista: Skotlanti on vapautettava, itsenäisyys on saatava! Tähtien tullessa esiin taivaankannelle juhlat vain paranivat. Wanainmaan (vai sanoisinko Paavon) iloiset vesselit söivät lihaa ja nauttivat olostaan, kunnes hiljaisuus alkoi. Kaikki vaipuivat Nukku-Matin avustuksella telttoihin ja nukahtivat heti selälleen päästyään...

Wanainmaan johtajan ilkeä kätyri, pohjolan parhain miekkamies, ei saanut unta, vaan heräsi hyvin aikaisin. Hän kömpi ulos teltasta ja haukotteli. Ketään muita ei ollut hereillä. Ainoat äänet kuuluivat yövartijoiden saappaista, näiden tallustaessa ympäri armeijan telttoja. Juoksulenkki. Ei ollut muutakaan tekemistä. Mies lähti, eikä kukaan tiennyt palaisiko hän takaisin ennen taisteluita...

Herätys! mies huusi teltan sisällä. Kaikki ryntäsivät syömään. Puuroa lensi välillä suuhun, välillä kiltille, välillä minne sattui. Sotamaalaukset läiskittiin miesten kasvoille ja panssarit puettiin. Armeijat marssivat taistelukentille täysin varustettuina ja täysin valmiina halkaisemaan yorkin suvunmiesten kalloja. Puheiden jälkeen miehet ryhmittyivät ja sota saattoi alkaa! Wanainmaa taisteli missä parhaakseen näkemässään paikassa tehden tulosta, tai sitten ei. Miestappioita tuli, mutta lippua ei saatu vietyä sitten millään. Rengaspanssari ja vikkelät jalat pitivät huolen pohjolan joukoista sekä metsässä että kentällä...

Lauantai-illan syömingit olivat mitä mahtavimmat: lihaa, leipää, olutta ja jopa vesimeloonia! Kaikki pitivät hauskaa, paitsi yksi. Wanainmaan mahtavin sapelinkesyttäjä ei voinut rentoutua. Hän tiesi mitä vielä oli edessä: kaksinteisteluturnaus. Hän korjasi rengaspassariaan, kiillotti ruostunutta säärisuojaansa ja sovitti kypäräänsä. Nyt on aika, Wanainmaan johtaja sanoi ja taputti miestä olkapäälle. Mies asetti säärisuojansa paikoilleen ja solmi kypäränsä hihnan tiukalle. Jos en palaa, sanothan vaimolleni että... Johtaja nyökkäsi, ymmärrän ystäväiseni, hyvin se menee. Turnajaiset alkoivat heti, ketään ei odoteltu. Moni hyvä soturi kaatui tuona iltana. Mies katsoi pelokas katse kasvoillaan hyvien Skottien kaatuvan raskaiden ritarien miekkojen alla. Sitten koitti hänen vuoronsa. Wanainmaan soturi nosti miekkansa ja kilpensä ja kohautti harteitaan. Panssari alkoi painaa, olihan se ollut hänen yllään jo kokonaisen päivän. Taistelu Entalian soturia vastaan oli lyhyt, mutta kivulias. Mies ei taida saada jälkeläisiä tuon iskun jälkeen, auts! Toivottavasti miehellä oli munasuojat. Virolaista vastaan mies ei kuitenkaan pärjännyt. Haavoja tuli sekä päähän, että käsiin, joka paikkaan. Hän tiesi kuitenkin rajansa ja päätti lopettaa ajoissa. Virolainen voitti. Häpeissään mies kantoi varusteensa takaisin leiriin ja puki panssarin yltään. Ystävät taputtivät häntä olalle ja rohkaisivat. Huomenna on suuri päivä edessä...

Viimeinen päivä sujui hyvin. Muutama taistelu käytiin, voitettiin, muutama taas hävittiin. Aina ei voi voittaa. Wanainmaa on kuitenkin ylpeä sotureistaan ja aikookin parantaa seuraaviin taisteluihin. Kiltit päällä jatkossakin, mutta pyrkien hiukan vähemmän käyttämään kilttitemppua. Muutaman kerran vilahti aika pahastikin. Tapaatte Wanainmaan häröpallon jälleen ensivuonna! Nähdään silloin!

Sotahuuto 2010

Wanainmaa oli tällä kertaa sonnustautunut melko raskaaseen varustukseen. Taistelimme jälleen kerran Perkeleen rinnalla, kuten olimme tehneet vuoden 2009 Sotahuudossa. Tällä kertaa Wanainmaan ulkonäköön kuului barbaarimainen lookki, jota tullaan työstämään tulevaisuudessa (edit.osoitautui epätodeksi t.Karapalo). Toteutimme treenausta yhteistyössä sekä Hurttien että Perkeleen kanssa - osallistuimme sekä Hurttien viikottaisiin reeneihin että Perkeleen treenileireille, joiden taisteluanti oli erittäin mieluisa. Kiitokset treeneistä!

Vuoden 2011 Sotahuudossa Wanainmaan vahvuus on todennäköisesti hiukan edellisiä vuosia pienempi, mutta sitäkin sisukkaampi.