Ero sivun ”Kuolleen Jumalan Palvelijat” versioiden välillä
(17 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
− | == | + | {{Ryhmätiedot |Kuva=[[Tiedosto:PALVELIJA1.jpg]]| Nimi=Kuolleen Jumalan Palvelijat | Osallistumisvuodet=2011 | Vahvuus=4 | Taistelutyyli=Kuoleman levittäminen | Panssarointi=Sotasaaliit | Kotipaikka=Rovaniemi | Slogan= Dominus Deus Mortis}} |
− | + | Kuolleen Jumalan Palvelijat on Rovaniemeläinen, vuonna 2010 perustettu Sotahuuto-ryhmä. Ryhmän kokemus bofferoinnista rajoittuu sen keskinäisiin harjoituksiin sitten perustamisen, ja sen varustus on vähäistä. Jokaisella taistelijalla on aseinaan uskonsa Kuolleeseen Jumalaan, ja mitä he ikinä kuoleman tuottamiseen mielivätkään käyttää. Panssareita Palvelijat käyttävät, jos niitä sotasaaliina tai sopimuksen kautta saavat käsiinsä. Jotkut valveutuneet jopa uhoavat valmistavansa niitä tulevan vuoden koetuksiin. Kentällä ryhmä toimii pienen kokonsa vuoksi osana jotain toista ryhmää tai sellaisen tukena, tehtävänään taistelumoraalin nostattaminen ja Jumalan sanan levittäminen, sekä tietenkin vääräuskoisten nujertaminen. Tällä hetkellä Palvelijoilla on sopimus Valkoisen Komppanian kanssa, ja mitä luultavimnmin heidät nähdään Komppanian väreissä ensi vuonnakin. | |
− | Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän | + | [[Tiedosto:Servorus_Deus_Mortis.jpg]] |
+ | |||
+ | Kuolleen Jumalan Palvelijat Anno Domini MMXI | ||
+ | |||
+ | == '''Veljeskunnan perustaminen''' == | ||
+ | |||
+ | Kauan kauan sitten, Herran vuonna MMX, eräänä marraskuisena iltana, kokoontui Rovaniemen pitäjässä paikalliseen tavernaan pieni ryhmä miehiä. Miehet olivat kokoontuneet keskustellakseen eräästä tärkeästä asiasta: [[Sotahuuto|Sotahuudosta]]. Tätä kokoontumista voidaan pitää veljeskunnan perustamiskokouksena. Tässä kokouksessa ei vielä päätetty kuin yhdestä asiasta: siitä, että Sotahuutoon lähdettäisiin vaikka kuolemaa uhmaten. Ryhmän tulevasta nimestä, heraldiikasta tai varustelusta ei osattu tuolloin päättää vielä mitään. | ||
+ | |||
+ | Kylmien talvikuukausien riehuessa armottomassa pohjoisessa, eivät urheat ja päättäväiset soturit voineet kuin istua sisällä hirsilinnoissaan, miettien tulevaa kohtaloaan. Noiden rankkojen kuukausien aikana kuitenkin eräs heistä sai Jumalallisen näyn. Näyssään hän näki Jumalan, jumalan, joka oli jo ammoin kadotettu ja unohdettu. Tuo jumala oli nimeltään Kuollut Jumala. Kerrottuaan näystään veljilleen, päättivät he yhdessä perustaa veljeskunnista mahtavimman: Kuolleen Jumalan Palvelijat. | ||
+ | |||
+ | Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän kahakoissa tappaen vääräuskoisten ja kerettiläisten laumoja tieltään. | ||
+ | |||
+ | === Sotahuuto 2011 === | ||
+ | |||
+ | Herran vuonna MMXI veljeskunnan suurneuvosto päätti, että sen vähäiset soturit lähetettäisiin tekemään käännytystyötään Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan riveihin. Armeijan joukoista löytyi Valkoisen Komppanian palkkasoturiyksikkö, johon kenttäkappalaiset päätettiin sijoittaa. | ||
+ | |||
+ | Kolme soturimunkkia vyöttivät varusteensa ja heittävät pakkaukset olalleen, aloittaen pitkän matkansa kohti etelää. Viikkojen taivalluksen jälkeen, nuo kolme saapuivat armeijan sovitulle kokoontumispaikalle. Siellä he tutustuivat Valkoisen Komppanian väkeen, ja solmivat näin ikuisen veljeyden heidän kanssaan. Kokemattomia munkkeja ohjastettiin ja neuvottiin, ja heille lahjoitettiin mitä parhaimmat astalot ja haarniskat. Jännitys valtasi kolmikon, ja he odottivat innolla tulevia taistoja. | ||
+ | |||
+ | Aamun valjetessa leiriin olivat munkit jo valmiita. Haarniskat kiiltäen ja sotamaalit kasvoillaan, he astelivat Komppanian riveissä taisteloon. Pitkät tunnit he taistelivat, ja niittivät paljon mainetta ja kunniaa Veljeskunnan nimissä. Kesken kiivaimman taiston, syöksyi apuun vielä yksi sankari: hurja pitkätukkainen fanaatikkomunkki etelästä. Neljästään nämä Jumalan soturit olivat pysäyttämättömiä. Näin kului kolme pitkää päivää, joiden aikana veri vuosi, ja taivaat repesivät Jumalan raivosta. Dominus-Deus-Mortis. | ||
+ | |||
+ | [[Tiedosto:SEINACVDELMA_LIE_VALMIS.jpg]] | ||
+ | |||
+ | Ote veljeskunnan kronikoista, kirjoittanut scriptor Samricus | ||
+ | |||
+ | === Sotahuuto 2012 === | ||
+ | |||
+ | Herran vuonna MMXI, Lauhan Talven vuonna, keskitalven pyhien aikaan, kokoontui veljeskunnan suurneuvosto jälleen käräjöimään Palvelijoiden asioista. Alustavasti päätettiin, että Kuolleen Jumalan pyhää nimeä ei unohdettaisi ensi Sotahuudossakaan. Viime satokauden Mikkelinmarkkinoiden tuotot päätettiin ohjata uusien panssareiden, aseiden ja sotalipun tekoon. Samalla tutkailtiin heraldikkojen uusimpia tuotoksia ja historioitsijoiden tuoreimpia löydöksiä, ja pohdittiin niiden hyödyntämistä uskon levittämisessä. Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, tulevana kesänä kohottaisivat Palvelijat jälleen äänensä ylistämään Kuollutta Jumalaa, kerettiläisten kuollessa Hänen nimeensä. Dominus-Deus-Mortis. |
Nykyinen versio 28. toukokuuta 2012 kello 23.29
Kuolleen Jumalan Palvelijat on Rovaniemeläinen, vuonna 2010 perustettu Sotahuuto-ryhmä. Ryhmän kokemus bofferoinnista rajoittuu sen keskinäisiin harjoituksiin sitten perustamisen, ja sen varustus on vähäistä. Jokaisella taistelijalla on aseinaan uskonsa Kuolleeseen Jumalaan, ja mitä he ikinä kuoleman tuottamiseen mielivätkään käyttää. Panssareita Palvelijat käyttävät, jos niitä sotasaaliina tai sopimuksen kautta saavat käsiinsä. Jotkut valveutuneet jopa uhoavat valmistavansa niitä tulevan vuoden koetuksiin. Kentällä ryhmä toimii pienen kokonsa vuoksi osana jotain toista ryhmää tai sellaisen tukena, tehtävänään taistelumoraalin nostattaminen ja Jumalan sanan levittäminen, sekä tietenkin vääräuskoisten nujertaminen. Tällä hetkellä Palvelijoilla on sopimus Valkoisen Komppanian kanssa, ja mitä luultavimnmin heidät nähdään Komppanian väreissä ensi vuonnakin.
Kuolleen Jumalan Palvelijat Anno Domini MMXI
Veljeskunnan perustaminen
Kauan kauan sitten, Herran vuonna MMX, eräänä marraskuisena iltana, kokoontui Rovaniemen pitäjässä paikalliseen tavernaan pieni ryhmä miehiä. Miehet olivat kokoontuneet keskustellakseen eräästä tärkeästä asiasta: Sotahuudosta. Tätä kokoontumista voidaan pitää veljeskunnan perustamiskokouksena. Tässä kokouksessa ei vielä päätetty kuin yhdestä asiasta: siitä, että Sotahuutoon lähdettäisiin vaikka kuolemaa uhmaten. Ryhmän tulevasta nimestä, heraldiikasta tai varustelusta ei osattu tuolloin päättää vielä mitään.
Kylmien talvikuukausien riehuessa armottomassa pohjoisessa, eivät urheat ja päättäväiset soturit voineet kuin istua sisällä hirsilinnoissaan, miettien tulevaa kohtaloaan. Noiden rankkojen kuukausien aikana kuitenkin eräs heistä sai Jumalallisen näyn. Näyssään hän näki Jumalan, jumalan, joka oli jo ammoin kadotettu ja unohdettu. Tuo jumala oli nimeltään Kuollut Jumala. Kerrottuaan näystään veljilleen, päättivät he yhdessä perustaa veljeskunnista mahtavimman: Kuolleen Jumalan Palvelijat.
Ankara talvi koetteli varhaista veljeskuntaa, ja Palvelijoiden määrä väheni kevään lähestyessä ja lopulta taittuessa alkukesäksi. Tuolloin jäljellä olivat vain sinnikkäimät veljistä, kolme kaikkiaan. Nuo kolme olivat vakaasti päättäneet seisoa tulevan kesän kahakoissa tappaen vääräuskoisten ja kerettiläisten laumoja tieltään.
Sotahuuto 2011
Herran vuonna MMXI veljeskunnan suurneuvosto päätti, että sen vähäiset soturit lähetettäisiin tekemään käännytystyötään Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan riveihin. Armeijan joukoista löytyi Valkoisen Komppanian palkkasoturiyksikkö, johon kenttäkappalaiset päätettiin sijoittaa.
Kolme soturimunkkia vyöttivät varusteensa ja heittävät pakkaukset olalleen, aloittaen pitkän matkansa kohti etelää. Viikkojen taivalluksen jälkeen, nuo kolme saapuivat armeijan sovitulle kokoontumispaikalle. Siellä he tutustuivat Valkoisen Komppanian väkeen, ja solmivat näin ikuisen veljeyden heidän kanssaan. Kokemattomia munkkeja ohjastettiin ja neuvottiin, ja heille lahjoitettiin mitä parhaimmat astalot ja haarniskat. Jännitys valtasi kolmikon, ja he odottivat innolla tulevia taistoja.
Aamun valjetessa leiriin olivat munkit jo valmiita. Haarniskat kiiltäen ja sotamaalit kasvoillaan, he astelivat Komppanian riveissä taisteloon. Pitkät tunnit he taistelivat, ja niittivät paljon mainetta ja kunniaa Veljeskunnan nimissä. Kesken kiivaimman taiston, syöksyi apuun vielä yksi sankari: hurja pitkätukkainen fanaatikkomunkki etelästä. Neljästään nämä Jumalan soturit olivat pysäyttämättömiä. Näin kului kolme pitkää päivää, joiden aikana veri vuosi, ja taivaat repesivät Jumalan raivosta. Dominus-Deus-Mortis.
Ote veljeskunnan kronikoista, kirjoittanut scriptor Samricus
Sotahuuto 2012
Herran vuonna MMXI, Lauhan Talven vuonna, keskitalven pyhien aikaan, kokoontui veljeskunnan suurneuvosto jälleen käräjöimään Palvelijoiden asioista. Alustavasti päätettiin, että Kuolleen Jumalan pyhää nimeä ei unohdettaisi ensi Sotahuudossakaan. Viime satokauden Mikkelinmarkkinoiden tuotot päätettiin ohjata uusien panssareiden, aseiden ja sotalipun tekoon. Samalla tutkailtiin heraldikkojen uusimpia tuotoksia ja historioitsijoiden tuoreimpia löydöksiä, ja pohdittiin niiden hyödyntämistä uskon levittämisessä. Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, tulevana kesänä kohottaisivat Palvelijat jälleen äänensä ylistämään Kuollutta Jumalaa, kerettiläisten kuollessa Hänen nimeensä. Dominus-Deus-Mortis.