Kilpityypit

Kilvet boffauksessa

Tähän alkuun voisi kirjoitella siitä, miten kilpiä käytetään boffatessa.
Kilvet sääntöjen kannalta (torjuvat kaikki osumat)
Erilaisia kilpien käyttöasentoja
Kilven teko-ohjeet. Näin teet kilven boffaukseen.

Kilvet ja Sotahuuto

Sotahuudossa erilaisia kilpiä ja kilpientekotapoja on melkein yhtä paljon kuin kilvenkäyttäjiä. Alla lista Sotahuuto-ryhmistä ja näiden kommentteja käyttämistään kilvistä.

Takavasara

Kilpistandardiksi on vakiintunut keskikahvallinen pyörökilpi (round). Kilven pohjana on tavallisesti ufo-liukuri, jonka halkaisija on pehmusteineen n. 70 cm.

Rutto

Rutolla on käytössä paljon erilaisia kilpiä. Yleensä Round ja Tower mallisia. Muutama Kite muotoinenkin on mukana. Round on hyvä liikkuvampaan matsaukseen. Tower on hyvä rynnimisessä ja Kite mallinen on siltä väliltä. Sen kanssa on parempi juosta kuin tornin mutta se suojaa enemmän kuin Round.

Veljekset

Lähes yksinomaan remmillisiä round-malleja. Pysyvät hyvin mukana skirmissatessa ja antavat kohtalaisen suojan koko vartaloon.

Galenin veljeskunta

Suurin osa kilvistä on 50x75cm heatereita, sopivat yleishyödyllisesti vähintään kohtalaisesti joka tilanteeseen: aktiiviseen ja kehittävään treenaamiseen ja sotakentälle niin riviin kuin selustaankin. Jonkin verran pyöreitä kilpiä.

Rämä

Rämä käyttää yksinomaan isohkoja, taivutettuja heatereita, korkeuden ollessa pääasiallisesti 90-120 sentin väliltä.

13. Komppania

13. komppanialla on käytössään towerit. Vuoden 2007 Sotahuudon selkeimmin linjataisteluun profiloitunut ryhmä.

Liskot

Liskot kantavat towereita.

Vishna-Ghrim

Vishna-Ghrimilla on käytössään kite-malliset isot kilvet.

Maahinkainen

Maahinkaisella ei ole käytössä tiettyä kilpistandardia: kilpiä näkee laidasta laitaa aina roundeista heatereihin ja goottilaisiin.

Perkeleen Kohortti

Perkeleillä on ollut vuonna 2007 käytössä suurehkot kelttikilvet, mutta tulevaisuudessa metrin halkaisijaltaan olevien roundejen, "Perkelekilpien", käyttö lisääntynee. Metrin roundia on kehuttu hyväksi kilveksi taistelutilanteeseen, varsinkin sen sivuilta suojaamisominaisuuksien takia. Paksu ja iso kilpi ei tosin ole pidemmän päälle mukava käyttää, joten sen pidempää käyttöä rajoittaa lähinnä vain lihaskunto.

Pohjanmaan Kaarti

Ryhmä käyttää kite-mallisia kaarevia remmikilpiä, joista sudet ovat saaneetkin kiitosta kilpimuurin paikkaajina.

Graalin hurtat

Graalilla on ryhmä kilpenään heater jonka mitat ovat Leveys: 60 cm Pituus: 90 cm. myös muita kilpiä ilmenee, mm. Kite ja Tower.

Camulosin Villikarjut

Camulosilla EI ole kelttikilpiä kuten luulla voisi. Käytössä näkyy paljon gothic-mallisia skirmishkilpiä, sekä pari pyöreää. Ensi vuodelle olemme kehittelemässä tippakilpiä linjataisteluun, goottikilvet kun eivät suojaa alavartaloa tarpeeksi linjassa.

Wanainmaa

Mustia kilpiä, pääosin roundeja.

Kilvet historiallisesti

Alla on listattuna tyypillisiä historiallisesti käytettyjä kilpimalleja. Kilpien kuvat ovat karkeasti mittakaavaan tehtyjä.

Buckler

Buckler on erittäin pieni, yleensä kokonaan metallinen kilpi. Buckler on muodoltaan joko pyöreä (kuten 1200/1300-vaihteessa kirjoitetussa taistelumanuaalissa I.33 kuvaillaan) tai neliskulmainen. Yleensä halkaisijan/kateetin pituus oli noin 15-30 cm. Tyypillisesti buckler oli keskikahvallinen eli sitä pidettiin nyrkissä. Sitä käytettiin yleisesti käsivarsi suorana edessä suojaamaan miekkakättä, ohjaamaan iskuja sivuun, sitomaan vastustajan miekka ja kilpi tai lyömällä kilvellä vastustajaa. KESKUSTELUA FAKTOISTA keskustelusivulla

Targe

Targe-mallinen kilpi on peräisin Skotlannista. Nimi pohjautuu englannin sanasta target. Targe on pyöreä kilpi jota pidetään kädessä hyvin pitkälti kuten buckleria. Se on kuitenkin paljon isompi (halkaisijan ollessa jopa 50cm) ja yleensä pyöreä, vaikka myös muihin geometrisiin muotoihin voi törmätä. Kuten buckler, targen tarkoitus ei ollut pysäyttää täyttä iskua, mutta lähinnä ohjata isku sivuun. Targen liikkuvuus mahdollisti skoteille tikarin pitämisen kilpikädessä. Targea on käytetty aina 1200-luvulta 1600 luvulle.

Round

Perus pyörökilpi on ollut käytössä lukuisilla eri kulttuureilla läpi historian. Sen halkaisija saattoi olla mitä tahansa 35 ja 75 sentin väliltä. Sitä käytettiin iskujen puhtaaseen torjumiseen, sekä sivulle ohjaamiseen. Yleensä tätä kilpimallia pidettiin aseettomassa kädessä ja se oli rakennettu niin kestäväksi, että sillä saattoi torjua kaikkien pienempien aseiden lyönnit. Tämän rakenteen takia se tosin oli raskas, joten toisen aseen käyttö kilpikädessä oli hyvin hankalaa ja epäsuosittua.

Kite

Kite-mallinen suoja saa nimensä muotonsa vuoksi sanasta leija (kite). Joskus sitä kutsuttiin myös kyynelsuojaksi, koska osa kite-mallin kilvistä oli rakennettu ylösalaisin olevan vesipisaran/kyyneleen muotoiseksi. Kite-mallin kilpeä käytettiin pääasiassa 1000-1400-luvuilla ja käyttäjiä olivat pääasiassa normannit. Kite-suoja oli korkeudeltaan yleensä olkapäästä polveen ja leveydeltään noin 50-70cm. Suuren korkeutensa takia se antoi hyvän suojan koko keholle passiivisenakin käytettynä ja koska kilven alapää oli kapea, sen käytettävyys oli verrattaen parempi kuin muiden leveäpohjaisten kilpien.

Celtic

Tyypillinen kelttikilpi oli muodoltaan suorakulmio, jonka reunat oli pyöristetty. Vaikka kilpimalli ei ollutkaan käytettävyydeltään parhaasta päästä, oli kilpi silti tehokas suojaväline. Leveys oli tyypillisesti 50-70cm ja korkeus 60-90cm.

Mykeneläiset ja minolaiset kilvet

Raskaat ja suurikokoiset linjakilvet olivat laajalti käytettyjä kaikissa pronssikautisen Egeianmeren kulttuureissa ~1500-1100eaa. Koko kehon suojaava puusta ja nahasta rakennettu kilpi tunnetaan lukuisista maalauksista, kaiverruksista ja joistain ilmeisesti kilvessä käytetyistä metalliosista.

Tyypillisiä aikakauden kilpiä oli pääasiassa kolme muotoa; suorakulmainen 'pavise'-mallinen tornikilpi (Akrotirin freskot Theralta), ns. proto-Dipylon-kilpi, sekä kenties tunnetuin, erikoisen muotoinen versio raskaasti aseistetun, usein myös panssaroidun soturin tornikilvestä (esim. Mykenen kuilu IV:n leijonaveitsi). Joskus tätä mallia kutsutaan myös "kahdeksikko"kilveksi kahdeksikkoa muistuttavan muotonsa takia (engl. figure-of-eight shield). Kilpi oli kovera ja ylä- ja alapää kilvistä olivat ulospäin kaartuvat, kun kilven keskikohta taas oli lähempänä kehoa. Tämä mahdollisti sen, etteivät torjutut iskut liukuneet niin helposti kilven ohi alkuperäiseen kohteeseensa. Kilvissä saattoi olla pronssinen reunus, kupura tai levyjä ulkopinnassa. Molemmat suuret kilvet olivat kiinnitetty kehoon olkahihnoilla jotka mahdollistivat huomattavankin raskaan rakenteen kannattelun koko keholla. Proto-dipylon oli puolestaan luonnollisesti kevyempi, mutta sekin saattoi olla hihnoin varustettu. Tornikilvet jäivät myöhemmin käytöstä, mahdollisesti kehopanssaroinnin yleistyessä tarve raskaille ja suurille kilville väheni, mutta dipylon-tyyli jatkoi Kreikan 'pimeiden vuosisatojen' ajan kehittymistään. Kuuluisin, ja varhaisin esitys täysin kehittyneestä muodosta on Dipylonin vaasi geometriseltä aikakaudelta, jossa hautajaissaattueen soturit kantavat kaulasta lonkalle ulottuvia suurilla rei'illä varustettuja pyöreitä kilpiä.

Mahdollisesti klassillisen ajan hopliittikilpi polveutuu pikemmin kevyestä kahakointiin sopivasta pronssikautisesta proto-dipylonista kuin valtavista mykeneläisistä keihään kanssa käytetyistä kehokilvistä. Arkaaiselta ajalta tunnetaan (aiheiltaan herooisia) maalauksia joissa esitetään suurikokoisia, geometrisen periodin kuvauksista pienentyneillä pyöreillä sivuleikkauksilla varustettuja 'boiotialaisia' kilpiä jotka voisivat olla falangimaiseen joukkotaisteluun sopiva siirtymävaiheen muoto dipylon-kilvestä. Samoin ns. Soturivaasissa dipylon-kilpiä kantavat miehet näyttävät menevän taisteluun osastona.

Greek

Myöhemmän kreikan aikainen kilpistandardi oli pyörökilven johdannainen. Se oli yleensä tehty puusta ja päällystetty eläimen nahalla. Sivuilla olevat reiät olivat keihäitä varten, jotta niiden käyttö onnistui helpommin kilven kanssa.

Tower

Tornikilpi oli hyvin korkea ja leveä kilpi. Se yletti yleensä olkapäästä polveen ja leveydeltä peitti koko kehon. Kilpi tuli tunnetuksi roomalaisten tehokkaastikäyttämänä standardina ja roomalaiset itse kutsuivat sitä scutumiksi. Joissakin malleissa yläpäätä oli kohotettu keskeltä, jolloin kilpi antoi paremman suojan päälle, muttei kuitenkaan haitannut näkyvyyttä erityisen paljoa. Tornikilpi on tehokas, jos halutaan tehdä kilpimuureja, kuten roomalaisilla oli tapana.

Gothic

Kuten kaikki goottilaiset rakennelmat, oli myös gothic-mallinen kilpi aikansa huippua. 1400-luvun germaanien kilpimalli oli korkea (olkapäästä polviin) ja hyvin leveä keskeltä, mutta kapeampi ylhäältä ja alhaalta. Tämä teki kilvestä kevyemmän käyttää kuin tornimallisesta sukulaisestaan, mutta helpotti myös aseen käyttöä. Malli mahdollisti myös paremman näkyvyyden torniin verrattuna.

Heater

Heater-kilpi oli (kiistellysti) yksi parhaita kilpimalleja, mitä on tehty. Sen uskotaan olevan "päivitetty" versio kite-mallisesta kilvestä ja sitä käytettiin aina 1100-luvusta 1700-luvulle. Kuten kite-kilpi, heater on kapeampi alapäästään, mutta kilpi ei ole yhtä korkea. Se oli yleensä korkeudeltaan olkapäästä vyötärölle. Sen kupera muoto mahdollisti iskujen erinomaisen sivuunohjaamisen.

Wall

Wall-kilpi (tai pavis) oli eurooppalaisten käyttämä malli. Se on jättimäisen kokoinen ja se yleensä peitti koko kehon. Koska kilpi oli niin iso, sillä ei ollut erityistä paikkaa taistelukentällä ja sitä sen sijaan käytettiin lähinnä jousiampujien suojana linnojen piiritysten aikana. Jousiampujalla oli usein aseenkantaja (pavisor) mukana, joka piti kilpeä pystyssä, jotta jousimies saattoi keskittyä ampumiseen ja lataamiseen. Joskus kilvissä oli mukana myös oma tukikeppi, jonka varassa kilven saattoi pystyttää, eikä pavisoria näin tarvittu.